Soon nääs moro täältä keskeltä suamee!

Väittivät mun kiäliopissa olevan vikaa, kun puhuin kuulemma vaan turun murretta. Eihän sitä voi puhua, sehän on turun yleisin koirarotu. Turun murre. Mikäs on turun yleisin sukunimi. Ainaskin lankapuhelinten aikaan se oli Mulkukka. Aina kun turkulainen tuli illalla kotiin, se kysy ensimmäisenä; onks mul kukka soittanu? Laumanjohtakin arvostaa Turkua aika korkealle. Se on laumanjohtajan mielestä hyvä kaupunki, mutta palaa liian harvoin!
Ollaan meinaan viikonloppusin kuljettu täällä pohjoisen Keski-Suomen metsissä aikas lailla. Tässäkin kuvassa toimin tähystäjänä, kun ollaan matkalla Kulhanvuorelle. Meillä tulee siellä Helmi-siskon kanssa semmonen seittemän kilometriä kuljettavaa, kun vähän poikkeillaan poluilta. Mummu ja Vaari selviää reilun neljän kilometrin taivalluksella. Ekalla reissulla muutama viikko sitten osuttiin Helmi-siskon kanssa sellaisen korkean puukasan päälle. Se kasa oli aivan luontopolun vieressä lammen rannassa. Laumanjohtaja kun näki meidät, johan alkopi huuto! POIS SIELTÄ JA HETI! Oli kuullemma jokin majavan pesä. Eihän me todellakaan voitu tietää, mikä on majava ja mikä on sen pesä. Minuutti laumanjohtajan huudon jälkeen tiedettiin mikä on majava. Se on eläin, joka lähtee seuraamaan talonsa katolla hyppiviä pikkumäykkyjä. Onneksi se seurasi meitä vedessä rantapolun vierellä ja paukutteli pyrstöllään (Laumanjohtajan sanonnan mukaan helvetin lujaa) veteen. Mummukin nauroi, että johan löyty plikoille kahdeksan jalkaa mahan alle. Mentiin Helmi-siskon kanssa meinaan aika lujaa. Ei se majava mitään, mutta kuulin Mummun ja Vaarin keskenään puhuvan, että mitä olisi tapahtunut, jos plikat olisi törmänneet siihen karhun paskaan, joka oli siellä polulla vähän ennen majavan pesää. Mentiin Helmi-siskon kanssa onneksi pitkin metsiä. Meitähän ei mitkään kakkajutut kiinnosta! Meille on luvattu tuoda takapihan tarhaan yksi Supin pentukin. Mikähän sekin on? Mummu on kovasti sitä tuontia vastaan, mutta Vaarin mielestä voitas katsoa, kummalla on enemmän saalistusviettiä. On sitä tietenkin mulla, mutta nyt mä alan valmistautuun missikisoihin. Ovat nääs ilmottaneet mut Jyväskylän koiranäyttelyyn 13.11.2010.
Sen verran tosissani otan tän skaban, jollen rotuni parhaana paikalta poistu, niin saa Laumanjohtaja itte mennä sinne taluttimen päähän keikistelemään!
Alkaa kuulumaan toi helmi-siskon "harmitushaukkuminen", joten eiköhän oo mentävä härnään sitä ihan oikeesti. Ettei vaan turhaan hauku. Terveisin Teidän Rakas, Kaunis, Rohkea, Rotunsa paras ja Urhoollinen, MIMMINNE.