Heippatirallaa!

Meillä on ollu pieni katkos tän plokin kans, kun laumanjohtaja halus ensin vierottaa Mimmin siitä Turun murteesta. Kyllä se olikin sillä sitkeässä, mutta ny se jo ymmärtää tampereen kiältä ja tätä keski-suamessa puhuttavaa sekamelskaa. Kyllä Mimmillä jo kovasti olisi halua kertoilla täältä kuulumisiaan, mutta minä ns. vanhempana voisin kertoa sen käärmejutun. HUH HUH sano meirän vaari! Oltiin nääs mää, Mimmi ja laumanjohtaja kävelyllä tossa meidän lähimettässä, Varkausvuorella. Mimmi-ipana oli ensimmäisiä kertoja vapaana mun kanssa ja niinpä me plikat singahdeltiin sinne ja tänne. Laumanjohtaja jäi meistä hieman jälkeen ja kotona ihmetteli mummulle, että mitähän ne plikat yht äkkiä seiso siellä mettäpolulla hännät pystyssä. Kaks plikkaa ja kolme häntää! Pääsi meitin kohdalle ja karjas heti: POIS SIITTÄ! Hetihän me lennettiin puolitoista metriä pelkästä äänen voimakkuudesta taaksepäin ja vaari nappas sitä kolmatta, sihisevää häntää, kepillä päähän. Se oikeni heti. Totesi sen tosi isoksi kyykäärmeeksi! Sitten vaari sitoi sen käärmeen puunoksan ympäri solmuun, jotta me ei päästäisi sitä pitelemään. Raukkis! Ollaan me sitä kyllä aina ohikulkiessa käyty kattomassa. Kovasti on ajanoloon päässy oksalla laihtumaan. On enää pelkkä nahka. Onneksi se meidän mettästysvietti ei toiminu tällä kohtaa oikein kunnolla, vaan osattiin pitää kuonomme erossa tästä kaverista!