Maanantaiaamu.Uusi viikko ja uudet kujeet. Havahduin siihen, kun Vaari oli lähdössä alakertaan hommiin 4.20. Ei halunnut touhuilla kanssani, ihme, vaan nosti Mummun viereen Mummun peiton alle. No eihän siinä mitään. Kyllähähän pikkumäykylle uni maittaa. VUH! Vaarin mielestä meillä asuu aamu-unisia naisia! Miten niin? Pikkumäykyillä täytyy olla oikeus varhaisaamupäikkäreihin, aamupäikkäreihin, aamupäiväpäikkäreihin, varsinaisiin päikkäreihin ja iltapäiväpäikkäreihin. Onko muka liikaa pyydetty? Laumanjohtajan mielestä on. Sanoi huomenna laittavansa kellokallen (mikähän se on?) kellottamaan minun tekemiseni. Ai niin. Se kellokalle varmaan vahtii, että en nuku liian lyhyitä päikkäreitä! Mitään niistä. Vaari on aika ylpeä minusta, kun teen tarpeeni ulos. Aina kun siellä käymme. Tänään kävimmekin monta kertaa. Aamupäivä- ja päiväpäikkäreiden välissä olin kahvilassa hommissa. Nahkasohvalla rääkkäämässä leikkijänistä ja keräämässä ihailevia katseita ja rapsutuksia. Vieläkin on korvantaustat arkana! Niin paljon oli ihailijoita. Olihan lounasaika. Kolme varttia jaksoin painaa duunia, kun oli jo pakko hellittää. Otin siinä sohvalla melkein kolmen tunnin päiväpäikkärit. Hyvä etten myöhästynyt iltapäiväpäikkäreiltä! Mummu sano, että on Vaarikin joskus ottanut sohvalla kolmen tunnin päikkärit. Sillä vaan ei ollut turkkia päällä. Oli poplari ja vielä krvatti kaulassa! Pitihän siinä välissä ehtiä syömään ja ulkoilemaan. Ulkona opin uusia asioita. Kun sataa lujaa ja semmoisesta putkesta tulee vettä. Se näyttää aika houkuttelevalta, mutta jos menet liian lähelle haistelemaan sitä, kastut koko koira! Ihmiset sanoo, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, mutta meillä mäykyillä on nyt sanonta; uteliaasta luonteesta kastuu koko koira! Tänään näin Olli Oravan. Se ei heti huomannut minua, kun menin laumanjohtajan kanssa ulos. Istui vaan tyytyväisenä lintulaudan alla ja söi pienempiensä eväitä. Tiukka tuijotukseni varmaankin halvaannutti sen paikalleen, koska ei lähtenyt karkuun. Hullunrohkea, ajattelin. Pääsin jo kahdeksan metrin päähän, kun se pinkaisi koivuun karkuun! Mutta haju jäi. Kyllä sitä kelpasi nuuhkia pitkään! Vähä kun kasvan, niin varmasti nappaan sen. Lähteeköhän siitä samanlainen ääni kuin leikkijäniksestäni tai siitä kumisesta muovibroilerista, jotka ovat mielilelujani. Onhan siinä hommassa tietenkin oma riskinsä. Olli Oravalla on kaveri. Pärjäänköhän niille molemmille? Ai niin.
Onhan meitäkin kaksi M I N Ä ja laumanjohtaja!
Tänään kuulin taas paljon uusia sanoja; honkkeli, termiitti ja koohottaja. Mitähän lie tarkoittavat. Täytyy varmaan katsoa Koiramäen Wikipediasta!
Kuulin Vaarin ja Mummun puhuvan, että lähin täällä nähty karhu on ollut 300 metrin päässä. On se kuitenkin pitkä matka. Ainakin pikkumäykylle. Varmaan karhullekin. Ja onhan siinä yksi ojakin välissä. Niihin Piilolantien varressa liikkuviin susiin onkin jo 2,5 km matkaa. Ne on tosi kaukana. Toivottavasti. Nehän nähtiin jo syksyllä 2006. Nyt tuli kiire. Vaarin puhelin soi. Sieltä tulee kuulemma kummisetä ja kummitäti mua katsomaan. Se kummisetä on vähän samannäkönen Harrikkakundi, kuin minäkin. Paitsi mä en ole kundi. Mustapartanen kylläkin. Se siitä. Jatketaas parranpärinöintiä huomenissa, ellei se kellokalle pidä mua hereillä koko päivää!

HEIPPARALLAA VAAN KAIKILLE FANEILLE! VUH VUH!
Eilen jäi vähän jutut kesken. Iltapalan jälkeen keksin uuden leikin. Minun piti mennä nukkumaan ja vaari jäi tietsikalle surffailemaan. Keksin hauskan leikin. Vaarin härnääminen! Tosi mahtavaa! VUH VUH ja VUH! Hiivin pediltäni sohvan alle. Sieltä matka jatkui kirjoituspöydän alle ja suoraan kiinni suihkunraikkaaseen nilkkaan. Tämän kun tekee kolme kertaa, niin pääsee Mummun ja Vaarin sängylle. Sängystä on sikäli karvaat kokemukset, että kerran ajaessani lyhyttä häntääni takaa, ympyrää juostessani tulin liian reunalle ja putosin. Silloin pääsi ihan pieni VIU VIU! Vaari luuli laittavansa minut varmaan talteen sinne korkealle sängylle. Sitten täytyi aloittaa konsertti HAU HAU MUR MUR ja lisäksi hillitönta vinkumista VIU VIU VIU! Kääntyi katsomaan minua ja rupesi onneton nauramaan! Ulvova pikkumäykky sängynlaidalla! Korkealla! Päätin näyttää.Vauhdittomalla loikalla kohti laumanjohtajaa! Laskin lentoradan väärin. Pikkumäykyt eivät näköjään pysty hyppäämään vauhditonta loikkaa toista metriä. Onneksi Vaarikin oli valppaana ja sai napattua minut ilmasta kiinni, juuri siinä vaiheessa kun vauhti oli loppunut ja äkkilasku alkamassa ! HUH HUH sanoi Vaari. Ajattelin. Tätähän täytyy kokeilla lisää. Ei muuta kun nilkkaan kiinni! Hetkessä löysin itseni taas korkealta sängyltä. Vahingosta viisastuneena juoksin sängyn toiseen päähän. Mummun tyynyä vauhdiottoratana hyväksi käyttäen mahtavaan spurttiin ja askelmerkkien sopiessa kohdalleen oltiin taas ilmassa. Matkalla kohti nauravaa Vaaria. Suoraan maaliin. Vaarin syliin! Vaaria homma nauratti niin paljon, että teimme saman homman muutaman kerran uudestaan! Sitten me oltiinkin jo valmiit nukkumaan. Kyllä nukuttikin makeasti.

HAU HAU kaikki kaverit! Tässä sitä Vaarin sylissä istuen laitan dataa liikkeelle. Päivä alkaa olemaan pulkassa. Vapaapäivä kahvilasta, niin ei tarvinnut notkua siellä nahkasohvalla. Sen verran poikettiin alakerrassa, että ehdin kaappaamaan yhden tyhjän munakennon ja likaisen käsipyyhkeen! Vein ne koristeeksi sinne nahkasohvan eteen. Vaarin mielestä ne eivät sopi meidän paikan imagoon. MUR! Mikähän se imago on. Ulkoiltu on tänään useampaan otteeseen. Olen osannut pissata ulos jo monta kertaa. Ja kerran kakkasin. Kyllä osasivat kehua. Vaikkei ollutkaan minkään ministerin naamaa alla! Takapihalla on paljon kavereita. Ne vaan kaikki jo pelkäävät minua! Melkoisia arkajalkoja nuo tikat, oravat, närhet, harakat ja tiaiset. Ainoa rohkea on hömötiainen. Se ei lähde karkuun. Katselee minua lintulaudan katolta ja pitää sellaista ihmeellistä ääntä. Minä kyllä tiedän, että monet pienet eläimet on rohkeita. Minäkin! Uskalsin tänäänkin käydä pienen tiheän kuusen alla! Vähän alaoksat pisteli, mutta ei se pelottanut! Sitten siellä takapihalla on pitkiä heiniä. Niitten kimppuun on kiva hyökätä! Ainoa ilkeä on Poppelipuun taimi. Se ei anna periksi. Vaari sanoikin Mummulle, että minusta tulee varmaan yhtä sisukas, kun en meinannut millään irrottaa vaarin sukasta. Siitä jalassa olevasta! Tänään olen käynyt jo monta kertaa Keski-Suomalaisen päällä tarpeillani. Nyt Mummun ja Vaarin sanomalehdet kastuu. Oma syynsä, miksi veivät ne matot pois. Jaahas, nyt on kuulemma iltapalan aika. Täytyypä kiirehtiä. Hyvät yöt kaikille ja laitetaan huomennakin bitit liikkeelle, jos vaan keretään!

NÄIN MEILLÄ TEHDÄÄN KETUILLE !

TÄYTYY VAAN OLLA VALPPAANA, ETTEI KUKAAN ISTU PÄÄLLE.

KAHVILAN SOHVALLA VOI OTTAA PIKKU TORKUT, KUN HOMMAT ALKAA VÄSYTTÄMÄÄN.

TÄSSÄ SITÄ MIETIN, ETTÄ MITÄHÄN SE PINK MINUN NIMESSÄNI TARKOITTAA?

EI PALJON JÄNNITÄ, VAIKKA TOI NALLE-PUH ONKIN AIKA ISO MINUUN VERRATTUNA! AIKA TÄRKEÄ HOMMA TÄMÄ NUKKUMINEN PIKKU MÄYRIKSELLE!

SEURAAMALLA BLOGIANI PYSYT JÄLJILLÄ SIITÄ, MIHINKÄ PÄIN SUOMEA LÄHDIN KARHELTA .
MINUT TULTIIN HAKEMAAN UUTEEN KOTIIN 27.11.2009 ILLALLA.
HAKIJOINA OLI SELLAINEN KESKI-IÄN YLITTÄNYT PARISKUNTA, JOTKA KÄYTTÄVÄT NIMIÄ MUMMU JA VAARI. SOPII MINULLE! HAU!

JA SITTEN MENNÄÄN!

Uusi koti

Hau Hau ! Niin sitä ollaan oltu 1,5 vuorokautta maailmalla! Joku voisi sanoa, että niin ne vuodet vierivät ! Kaiken kaikkiaan on mennyt TOSI HYVIN! Ainakin kuulin Mummun ja Vaarin niin keskenään puhuvan. Luulevat varmaan, että en ymmärrä niiden juttuja, mutta pikkumäykkyhän ymmärtää kaiken.

Aloitetaanpa historian kirjoitus 1,5 vuorokauden takaa.

Perjantai-iltana 27.11.2009 Mummu ja Vaari tulivat hakemaan minua. Matka kohti tuntematonta alkoi. Laittoivat minut sellaiseen kuljetuskaukaloon auton takapenkille Mummun viereen. Onneksi se ei ollut ihan umpinainen vankila, koska luukku ei ollut paikallaan. Niinpä pääsinkin sadan metrin ajon jälkeen pujahtamaan sieltä Mummun syliin. Se tuntuikin mukavalta paikalta pimeässä autossa. Muutaman kilometrin ajon jälkeen pysähdyttiin ja kuulin puhuttavan jostain “ästeeykkösestä”. Mikähän sekin on? Oli siellä ainakin paljon valoja. Vaari kävi jossain ulkona. Tuli hetken päästä takaisin jonkun mahtavan hajun kera. Puhuivat jostain höyrymakkarasta. Mitähän sekin on? Ainakin tuoksui tosi hyvälle! Sitten taas tienpäälle. Aika yksitoikkoista, kun oli niin pimeää. Ei nähnyt ulos ja olo Mummun sylissä lämpimässä autossa alkoi ramasemaan. Rupesin katselemaan hauvavauvaunia! Unen läpi kuulin kun puhuivat jostain tankkaamisesta Kitusen Kievarilla. Puhelivat myös Ähtaristä ja Pylkönmäestä. En jaksanut keskittyä moisiin puheisiin, vaan jatkoin hauvavauvaunien katselua. Oli tosi rento olo maata selällään siinä kuljetuskaukalossa pehmeän patjan päällä! Kahden ja puolen tunnin ajon jälkeen hurina lakkasi. Minä vaan nukuin, kun minut kannettiin sisälle uuteen kotiin. Unen läpi huomasin jotain kirkasta. Sitten toisenkin kerran. Havahduin siihen, kun Vaari puhui jotain valokuvan ottamisesta. Vaarin sylistä katselin hetken aikaa uutta paikkaa. Tässä huoneessa oli suuri sänky, kulmasohva, minun kuljetuskaukaloni ja sen vieressä muhkean näköinen iso tyyny. Tyynyn päällä oli joitain tavaroita. Vaari sanoi Mummun ostaneen minulle leluja ja siinä ne odottivat uudella pedilläni juuri MINUA! VAIN MINUA!

Vaari päästi minut lattialle ja niin olin heti kuin kotonani. Hei, tämähän onkin minun kotini. Hauskaa oli leikkiä pehmeällä ketulla, josta pääsi kova vinkaisu, kun sitä puri kaulaan. En kyllä ymmärrä minkä takia pienen mäyräkoiratytön täytyy purra leikkikettua kaulaan! Se vaan jotenkin tuntui niin hyvältä! Leikin lomassa täytyi tutustua muihinkin tiloihin. Kiitettävästi jaksoivat Mummu ja Vaari kontata perässäni, kun suoritin tupatarkastusta. Eteisessä oli pitkä pehmeä matto, joka kuitenkin tuoksui aika steriilille. Niinpä sain sen merkattua ensimmäisenä! Ilta kului leikkiessä, syödessä ja sainpa vielä pari uutta mattoa merkattua. Puhuivat vievänsä matot huomenna pois.

Yöllä heräsin kerran ja kävin juomassa ja pissalla. Mummu laittoi minut sanomalehden päälle ja sitä nauratti, kun pissa osui suoraan jonkun ministeri Pekkarisen naamalle. Kukahan se on?

Aamulla heräiltiin ja Vaari nosti minut Mummun ja itsensä väliin sinne suureen sänkyyn. Aamupusujen jakaminen kesti tosi kauan! Sitten rupesin puremaan Vaarin isoa nenää. Vaari sanoi, että pussata saa, muttei purra! Vaari puhui jotain alakertaan töihin menosta. Oli siellä niitten vessassa hampaitaan pesemässä, kun näin sen ukkovarpaan. Pakko oli maistaa! Vettä roiskahti päälleni, kun vaari kiljaisi. Sanoi taas minulle, että pussata saa, muttei purra. HÖH! Luulin että nenää ei saa purra, mutta ukkovarvaskin on kuulemma kiellettyjen listalla. Päivän aikana siitä listata on tullut aika pitkä. Siihen kuuluu jo Vaarin tissi, Mummun sukka, maton hapsut, maton reuna, sähköjohdot (ne muuten joku varmaan varasti päivän aikana, kun niitä ei enään löydy), Vaarin sormet ja vaikka mitä muita juttuja! Vaari sanoi Mummulle, että on se hyvä kun tuo Helmi tuli meille. Ei tarvitse enään olla kaksin. Nyt kun meitä on kolme, niin Vaari varmaan tuntee olevansa ihan oikea laumanjohtaja! HAU!

Näin saatiin Vaari lähtemään töihin sinne alakerran kahvilaan ja me tytöt jäätiin vielä aikaisille aamupäikkäreille. Kahvila aukesi yhdeksältä. Unen läpi kuulin, kun vaari kävi katsomassa olenko jo herännyt. Ensimmäiset asiakkaat olivat jo kuulemma kyselleet minua! HAU! Täytyy varmaan perustaa Fun Club! Joku Kaukokin oli käynyt ajokoira ja pystykorva mukanaan kysymässä minua mukaan metsälle! MUR! Kyllä minä nyt vaan ensin harjoittelen tuolla vingahtelevalla leikkiketulla!

Kymmenen jälkeen menimme Mummun kanssa alakertaan. Mummu kiersi esittelemässä minut kaikille asiakkaille ja niin siinä paiskattiin tassua monen mukavan ihmisen kanssa. Olivat kuulemma kantaporukkaa ja katselleet minusta otettuja vauvakuvia kahvilan kassalla. Voi juku ja HAU! Olin kuuluisa ja tunnettu jo ennen tänne saapumistani! Tällainen julkkistouhu alkoikin jo ramasemaan. Vaari laittoi minut nukkumaan kahvilan peräosassa olevalle nahkasohvalle. Mummu oli tehnyt minulle pyöreän ja pehmeän makuutyynyn ja sen päällä olikin lokoisa olo nauttia aamupäiväpäikkäreistä! HAU! Kesken aamupäiväpäikkäreiden oli pakko vääntäytyä hereille. Kaukaisimmat ihailijani 70 kilometrin päästä Kivijärveltä poikkesivat kahville. Kiva täti otti minut syliinsä ja niin siinä sitten pussailtiin taas puolin ja toisin. Iloisen väriset vaatteet näillä kivijärviläisillä. Kirkasta punaista ja keltaista. sitten ne olivat vielä liikkeellä semmoisella kirkkaankeltaisella autolla, jossa oli siniset valot katolla. Tuoksuivatkin aika steriililtä! Sitten vaan jatkettiin aamupäiväpäikkäreitä. Kylläpä nukuttikin. Unen läpi tajusin, että kävimme jossain. Kotipihaan tullessa heräsin matkakaukalostani. Vaari kantoi minut sisälle ja Mummulakin oli joku iso kantamus sylissään. Sisällä selvisi, että olin saanut monta uutta lelua. Jäniksen, kanan ja erilaisia puruleluja. Paras kaikista oli kuitenkin uusi NUKKUMALUOLA ! Jokaisen pikkumäykyn toivelahja. Eikä vielä ole edes joulu! Siinä se sitten ensimmäinen iltapäivä uudessa kodissa kului leikkien, Mummun laittamaa herkkuruokaa syöden. Puremakieltolistaakin täydennettiin sohvan käsinojalla, lampun jalalla, vessan matolla ja Vaarin Reinoilla!

Illalla Vaari lähti käymään kanssani ulkona. Laittoi pikku kiemurtelujen jälkeen jonkun nauhan kaulaani. Puhui pannasta ja taluttimesta. Ei ole panta ja talutin suosikkilistani kärjessä. Suosikkilistani kärjessä ulkona ovat märät Poppelinlehdet ja märkä hiekka. Niissä oli tosi hauska kieritellä, kunnes vaari huomasi ja alkoi puhua jostain suihkuun menosta! Jos se suihkuunmeno on se pehmeä paperi, jolla Mummu minua pyyhki, niin silloin se ei ole paha juttu! HAU! Iltaseitsemän jälkeen uni alkoi painamaan silmiä ja niin minä kilttinä tyttönä aloitin toisen yöni uudessa kodissa, Mummun ja Vaarin luona. Omalla pedillä Mummun ja Vaarin sängyn vieressä. Hauvavauvaunet alkoivat.

Sunnuntaiaamuisin saa kuulemma nukkua pitkään, kun kahvila on kiinni. Vaarikin heräsi vasta 4.35! Normaalisti se nousee jo 4.00. Minäkin havahduin vaarin liikkumiseen ja siitä alkoi pitkä aamupussailu! HAU! Sen verran touhuttiin Vaarin kanssa, että saatiin Mummukin hereille. Piti meitä vähän pöhköinä. Onneksi en tiedä mikä on pöhkö. Sen tiedän kuitenkin, että ei saa purra Mummun korvaa eikä kaulaa! Tämmöinen pikkupentu oppii paljon uusia asioita joka päivä. Tai jos ei opi, niin ainakin kuulee uusia asioita joka päivä.

Aamuruoka tuli syötyä ja sitten olikin jo aika pienille varhaisaamupäikkäreille. Tunnin verran torkuin uudessa nukkumaluolassani ja sen jälkeen olikin aika leikille!

Olen syntynyt 8.10.2009 REETTAN KENNELISSÄ, Ylöjärven Karhella.

MINÄ ITSE

Tässä olen minä.
Karkeakarvainen mäyräkoira, HELMI.
OIKEA NIMENI ON Reettan Love Of Pink.