Nys se Mimmi-ipana jo luulee suuria ittestään! Vai oikein muka missikisoihin. Ei vähempää vois mua kiinnostaa. Mää pääsenkin siksi päiväksi Eiran luokse Kalmariin hoitoon. Aina se reissu yhet missikisat voittaa. Muutenki se on vähä erikoine. Se vaan rakastaa kaikkia typeriä vinkuleluja, joita se sitten huudattaa mun korvani juuressa. Aivan järkyttävän raivostuttavan ärsyttävää. On mulla siihen kyllä keinot. 1. varotus; hakkaan oransilla roksilla lattiaan. 2.varotus; hakkaan hollannikkaalla lattiaan. 3. varotus; hakkaan hollannikkaalla ipanaa suoraan päähän! Jo loppuu turhanaikanen vingutus. Mettässä kun mennään, niin ei se osaa vahtia Laumanjohtajaakaan oikein kunnolla. Se kulkee edellä, tekee isoja kaarroksia ja ajaa koppeloita ja teeriä lentoon. Joskus aikain päästä tulee katsomaan, että vieläkö Mummu ja Vaari on porukoissa mukana. Kyllä määkin ryntäilen eteenpäin, mutta mulla on sellanen öbaut 48 sekunttia se aika jonka olen Laumanjohtajasta ilman katsekontaktia. Kaveria ei jätetä! Ja vanhuksista pidetään huolta! HAU!
Niitä on sitten taas mettälenkeillä ihan riesaks asti noita punanuttuja ja niiden antennikoiria. Ajavat kuullemma jotain hirviä takaa. Tyhmää porukkaa. Miksei ne ammu niitä, vaan juoksevat niitten perässä pitkin tuhansien hehtaarien selkosia.
Laumanjohtajakin käski Mummun ostamaan meille semmoset keltaset heijastinliivit. Sano jotta Kolkanlahden huru-ukot erottaa meirät karhunpennuista. Mistähän se karhunpentu nimitys tuli, kun leijonat ja tiikeritkin on keksitty.
Eipä toi laumanjohtajakaan meitä aina karhunpennuiksi kutsu. Välillä ollaan Hemppa ja Hömppä, tai Mimmi ja Timmi. Aika usein kylläkin Kolkanlahden pariaivokaksikko. On kuullemma joku melkein soututermi, vakkei soutu meidän harrastuksiin juuri kuulukkaan. Mutta ihan totta puhuen. Mää oon kyllä tosi onnellinen, että toi pikkuipana Mimmi tuli meille. Ja niin tuntuu Mimmikin nauttivan täällä olostaan. On meillä meinaan niin perusteellisen paljon tekemistä, kun meitä on kaksi. Millään en yksin olisi tässä ajassa ehtinyt tuhota niin paljon pöydän, -ja tuolinjalkoja, kuin ollaan yhdessä Mimmin kanssa tehty. Se välillä mua harmittaa, kun en olekaan enään ainoa Mummun ja Vaarin sängyssä. Mun paikka on kyllä edelleenkin niitten välissä, mutta Mimmi on Vaarin toisella puolella. Vieläpä kainalossa ja peiton alla. Mutta ei se mitään. Onhan Vaarilla kaksi kainaloa ja hyvin ollaan sovittu. Tänään satoi ensilumi ja on vieläkin maa valkoisena. Oli se vaan tosi nastaa juosta tarhassa kilpaa Mimmin kanssa ja nauttia lumesta! Äskettäin vaari käytti meidät vaakalla. Minä 8 kiloa ja Mimmi 8,2 kiloa. Häh hää. Meinaa moinen läskibonderoosa vielä mennä johonkin missikisoihin. Eihän se varmaan kohta jaksa ees kävellä.
Nonniin. Löysi taas jostain sen himskatin vinkupallon. Lährempä sitten ettiin hollannikasta. Terkkuja kaikille kamuille. T: Teidän Helmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti