Helmi polskutti käsipohjaa, Mimmi kroolasi koiraa.....

SAARIJÄRVEN PLIKAT TOIVOTTAA RIEMUKASTA JOULUNAIKAA KAIKILLE KAMUILLE!.

HELMI VASEMMALLA JA MIMMI OIKEALLA. ON YHTEINEN TONTTUMYSSY!

ITSENÄISYYSPÄIVÄN VIETTOA

Tällä tavalla vietettiin vaarin kanssa itsenäisyyspäivää, kun mummu hoivasi mahatautista Mimmiä kotona. Hauskaa oli. Paitti Mimmillä.
Rakkauvella Teitin Helmi-neiti!

Juhlapäivä !

Tänään sitä sitten vietettiin. Jotkut puhuvat isänpäivästä, mutta Koiramäen ajastaika kertoo kylläkin tänään olevan Laumanjohtajanpäivä. Onneks toi siskoplikka Mimmi hokas sen jo eilen. Osattiin tänään sitten muistaa laumanjohtajaa heti aamusta. Ruvettiin molemmat pyytään pihalle vähän ennen kuutta. Mitäpä Laumanjohtaja ei meidän takia tekisi. Tossut jalkaan ja alakertaan päästään plikat pihalle. Koitti toi uus missi siinä vähän rappusissa etuillakin, mutta ei se ulkonäkö, vaan voima mikä ratkaisee! Olin ekana ulkona. Sieltä sitten takasin nukkumaan. Paitti Laumanjohtaja. Mää nukuin sen sängyllä ja toi uus Kolkanlahden missi sen tyynyllä. Äänistä päätellen rupes keitteleen ittelleen kahvia. Me vaan akkaporukalla Mummun kanssa katteltiin kauneusunia. Paitti Mimmi. Se on omasta ja tuomareiden mielestä ihan riittävän kaunis.
Laumanjohtaja järjesti meille yllätyksen. Se vei koko meidän porukan ulos syömään!
Julmien Lammien nuotiopaikalle. Kyllähän se meille passas. Kaksi kilometriä umpihankea ja tulet palamaan. Ei me Mimmin kanssa paljon ehditty tulilla istumaan. Koskematon hanki veti puoleensa. Tai ei ihan koskematon. Olihan siellä kulkenut kärppiä ja lumikoita. Myös yksi hirvi oli lähtenyt aivan meidän edestä karkuun! Ei me vaan ymmärretty niitten isojen jälkien päälle mitään. Paljon mielnkiintosempia on sellaiset jäljet, jotka päättyvät jonkun mättään alle!
Terveisiä saunasta! Käytiin tässä välissä vähän löylyttelemässä Mummun ja Laumanjohtajan kanssa. Se on meidän mielipuuhaa!
Mutta siellä Julmien Lammien nuotiopaikalla nautittiin oikein Laumanjohtajapäivän menu. Ryynimakkaraa, chilituorejuusto-Wilhelmiä ja lihapiirakoita. Päälle ryypättiin kuumaa mehua. Tai siis Mummu ja Laumanjohtaja ryyppäs. Laitanpa tohon mukaan muutaman foton, niin voitte kateellisina katsella, kuinka upea päivä tänään Saarijärven korvessa oli!
Rakkauvella Teitin kaikkien Helmi-neiti

Pari kuvaa näyttelystä

MISS JYVÄSKYLÄ KILPAILUT 13.11.2010

"Normaalisti kehittynyt hyvänkokoinen nuori narttu. Hyvät mittasuhteet. Tarpeeksi vahva. Suoralinjainen, tarpeeksi vahva pää. Suorat eturaajat. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Hyvät raajojen kulmaukset. Eturinta kaipaa vielä hieman lisää täytettä. Erinomainen karkea karva. Reipas, vilkas ja iloinen." Jaa mikä se on? No ei ainakaan Mummu tai Vaari. Sehän on Reettan Pink Princesse, eli maatiaiskielellä meijän Mimmi.
Tämmöttiä se kirjoitti tuomari papereihinsa ja palkitsi koko homman nimen mukaisella, vaaleanpunaisella nauhalla! Palkintosija ERINOMAINEN !
Mimmi haluaa kiittää kaikkia, jotka olivat mukana tapahtuman järjestelyissä;
Koreografia ja esiintymisasu: Reetta
Ilmoittautuminen ja logistiikka: Vaari
Matkamuonat ja varusteet: Mummu
Kannustus ja tsemppaus: Tamperelainen fanikatsomo
Vaarin mielestä näin mahtava ura esiintyvänä taiteilija olisi parasta lopettaa näin huipulta. Kattotaan ny kumminkin joskus vielä toinen kerta.

Terveisin Mimmi (Reettan PINK Princesse

KAVERUKSET PERS JA KÄRPÄNEN

Semmottilla nimillä Laumanjohtaja kutsuu meitä, kun ollaan kotioloissa kuljettu sen perässä vaikkapa kolme tuntia. Seurataan sitä vessaan, suihkuun, saunaan, parvekkeelle, alaovelle ja joka paikkaan mihin se menee. Me välillä niin tykätään siitä.
Tänään mä sitten näin oikein petolinnun! Sanoin Laumanjohtajallekin, kun se tuli ulos katsomaan mun haukkumistani, että toi on varmasti kotka. Iso, pitkät sulat ja käveleekin niin arvokkaasti. Ei ollu kuulemma kotka. Oli fasaani. Aika arvokkaan näkönen kundi kumminkin. Otti jalat alleen, kun hyökkäsin kohti ja haukuin. Jäi rehveli kymmenen metrin päähän pienen koristemännyn taakse kurkimaan tarhaan päin. Osaan määkin vakoilla. Kyttäsin sitä koivun takaa. Ei varmaan nähny musta kun mun pääni. Aika hyvin piilouduttiin molemmat!
Laumanjohtaja sano, että fasaania ei saa haukkua. Siitä tehdään lounasta ja tarjotaan se lähiruokana. Sanoinkin laumanjohtajalle, että yhdestä fasaanista ei isoa soppaa saa aikaseks. Kysy multa; kuka on puhunut yhdestä fasaanista. Samaan pataan laitetaan muutkin lintulautaa terrorisoivat siivekkäät. Kolme harakkaa ja kaksi närheä. Niitä kun yön yli punaviinissä marinoi, niin johan tulee kuulemma semmonen riistakeitto, ettei näillä selkosilla oo ennen syöty!
Meillä tuleekin tästä lähiruuasta varmaan oikei teemaviikko. Takapihalta laumanjohtaja löysi aamulla kauriin ja rusakon jäljet. Mitähän se niitten höysteeks keksii. Antas ees niitten mun rottien olla tällä kohdalla rauhassa.
Oltiin me Laumanjohtajan ja Mummun kanssa viime viikonloppuna baarikierroksellakin.
Käytiin meinaan nääs kuukkelipaarissa. Se on semmonen tosi salanen paikka tuolla Tiilikan korvessa. Yks Iisakki sitä on pitäny jo yli kymmenen vuotta. Mettäautotieltä rämmittiin semmosen leton yli sekametsärinteeseen, johon oli rakennettu lintujen syöttöpaikka, laavu ja nuotiopaikka. Aivan upeaa! On eteläisen Suomen yksi harvoista Kuukkelien esiintymispaikoista. Siellähän niitä oli kolmin kappalein meitä odottamassa. Ensin pikkasen vierastivat meitin porukkaa. Johtu varmaan siskoplikka Mimmistä. Se haisi niin dödölle. Pesivät sen illalla oikein shamppoolla. Kyllä ne Kuukkelit pikkuhiljaa siihen lemuun tottuivat ja tulivat metrin päähän syömään leipäpaloja ja rasvatankoja. Samaan porukkaan liittyivät myös muut pienemmät linnut, joista rohkeimmat, Hömötiaiset hakivat pähkinät suoraan kädesta! Olihan mahtava reissu! Pistän tähän pari kuvaa sieltä Kuukkelipaarilta.
Rakkauvella Teitin Helmi-neiti!