Lauantakipäivä

VUH VUH ja vielä kerran VUH ! METTE-mamma oli lähettänyt minulle viestin. Vaari luki sen minulle. Mikäli oikein ymmärsin, niin mamma kaipaa minua suunnattomasti ja pitää minua ehdottomasti fiksuinpana pikkumäykkynä kautta aikojen !
TÄNÄÄN SE TAPAHTUI ! Päivä joka on kaikkien pikkumäyristen muistissa hamaan maailmanloppuun asti. Aiheuttaa painajaisia. Vie ruokahalut. Tuo itsetuhoisia ajatuksia. Ensi kohtaaminen PÖLYNIMURIN kanssa. Mummun syytä kaikki ! Toi sen jostain komerosta keskelle valtakuntaani. Sohvan takaa ja alta koetin tuijottaa sen hemgiltä. Pysyi paikallaan. Muutamia valehyökkäyksiä sitä kohti. Pysyi edelleen paikallaan. Lähestyin ryömimällä. Uskalsin haistaa sen tosi pitkää kuonoa. Aika neutraali tuoksu. Unohdin aika pian koko otuksen. Sitten tuli sydänpysäys. Mummu painoi imuria selästä ja se alkoi hirveän elämöinnin. Pakoon ! Mummu oli tosi rohkea. Piti sitä aloillaan, ottaen kiinni sen jättipitkästä kuonosta. Siitä huolimatta se rimpuili ja liikkui sinne sun tänne. Oli pakko paeta. Turvapaikka löytyi Vaarin luota kahvilan nahkasohvalta. Siellä lueskeltiin lehtiä ja paiskattiin tassua muutaman vakihemmon kanssa. Vetäsin siinä samalla aamupäiväpäikkäritkin. Unen läpi tajusin, että kummisetä- ja tätikin kävivät minua katsomassa. Mummu haki minut ylös syömään. Kauhukokemuksista huolimatta söin herkkuni pois. Koko lautanen tyhjäksi. Sitten ulos pissalle ja kakalle. Nyt oli neidissä virtaa. Onneksi oli. Mummu oli keksinyt uuden, tosi vauhdikkaan leikin. Sen nimi on LATTIANPESU. Siihen kuuluu Mummu, vesiämpäri, pesurätti ja tarmoa täynnä oleva pikkumäykky. Kaikilla muilla on hauskaa, muttei Mummolla. Taas alakertaan. Ja päikkäreille. Kahvila suljettiinkin tänään jo kello 13.00. Unen läpi tajusin, että minut laitettiin kuljetusboksiin ja lähdettiin autolla kylille. Uni maittoi koko reissun ajan. Kotona vasta heräsin, kun vaari avasi kuljetusboksin luukun. Siinäpä oli matolla edessäni uusia leluja. Pallo ja muutamia vinkuleluja. Oli myös possu, joka hauskasti röhkii kun sitä puree. Huomenna onkin kahvila kiinni ja koko päivä vapaata. Mummu ja Vaari lupasivat viedä minut huomenna metsään. Se on kuulemma ainakin yhtä suuri metsä, kuin NALLE PUHIN puolen hehtaarin metsä. Onneksi on jo karhut talviunilla. Raportoin huomenna lisää. Tassunpaiskauksia kaikille ikään ja rotuun katsomatta. Paitsi pystykorville. Ne on turhanpäiväsiä räksyttäjiä !