MISS JYVÄSKYLÄ KILPAILUT 13.11.2010

"Normaalisti kehittynyt hyvänkokoinen nuori narttu. Hyvät mittasuhteet. Tarpeeksi vahva. Suoralinjainen, tarpeeksi vahva pää. Suorat eturaajat. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Hyvät raajojen kulmaukset. Eturinta kaipaa vielä hieman lisää täytettä. Erinomainen karkea karva. Reipas, vilkas ja iloinen." Jaa mikä se on? No ei ainakaan Mummu tai Vaari. Sehän on Reettan Pink Princesse, eli maatiaiskielellä meijän Mimmi.
Tämmöttiä se kirjoitti tuomari papereihinsa ja palkitsi koko homman nimen mukaisella, vaaleanpunaisella nauhalla! Palkintosija ERINOMAINEN !
Mimmi haluaa kiittää kaikkia, jotka olivat mukana tapahtuman järjestelyissä;
Koreografia ja esiintymisasu: Reetta
Ilmoittautuminen ja logistiikka: Vaari
Matkamuonat ja varusteet: Mummu
Kannustus ja tsemppaus: Tamperelainen fanikatsomo
Vaarin mielestä näin mahtava ura esiintyvänä taiteilija olisi parasta lopettaa näin huipulta. Kattotaan ny kumminkin joskus vielä toinen kerta.

Terveisin Mimmi (Reettan PINK Princesse

KAVERUKSET PERS JA KÄRPÄNEN

Semmottilla nimillä Laumanjohtaja kutsuu meitä, kun ollaan kotioloissa kuljettu sen perässä vaikkapa kolme tuntia. Seurataan sitä vessaan, suihkuun, saunaan, parvekkeelle, alaovelle ja joka paikkaan mihin se menee. Me välillä niin tykätään siitä.
Tänään mä sitten näin oikein petolinnun! Sanoin Laumanjohtajallekin, kun se tuli ulos katsomaan mun haukkumistani, että toi on varmasti kotka. Iso, pitkät sulat ja käveleekin niin arvokkaasti. Ei ollu kuulemma kotka. Oli fasaani. Aika arvokkaan näkönen kundi kumminkin. Otti jalat alleen, kun hyökkäsin kohti ja haukuin. Jäi rehveli kymmenen metrin päähän pienen koristemännyn taakse kurkimaan tarhaan päin. Osaan määkin vakoilla. Kyttäsin sitä koivun takaa. Ei varmaan nähny musta kun mun pääni. Aika hyvin piilouduttiin molemmat!
Laumanjohtaja sano, että fasaania ei saa haukkua. Siitä tehdään lounasta ja tarjotaan se lähiruokana. Sanoinkin laumanjohtajalle, että yhdestä fasaanista ei isoa soppaa saa aikaseks. Kysy multa; kuka on puhunut yhdestä fasaanista. Samaan pataan laitetaan muutkin lintulautaa terrorisoivat siivekkäät. Kolme harakkaa ja kaksi närheä. Niitä kun yön yli punaviinissä marinoi, niin johan tulee kuulemma semmonen riistakeitto, ettei näillä selkosilla oo ennen syöty!
Meillä tuleekin tästä lähiruuasta varmaan oikei teemaviikko. Takapihalta laumanjohtaja löysi aamulla kauriin ja rusakon jäljet. Mitähän se niitten höysteeks keksii. Antas ees niitten mun rottien olla tällä kohdalla rauhassa.
Oltiin me Laumanjohtajan ja Mummun kanssa viime viikonloppuna baarikierroksellakin.
Käytiin meinaan nääs kuukkelipaarissa. Se on semmonen tosi salanen paikka tuolla Tiilikan korvessa. Yks Iisakki sitä on pitäny jo yli kymmenen vuotta. Mettäautotieltä rämmittiin semmosen leton yli sekametsärinteeseen, johon oli rakennettu lintujen syöttöpaikka, laavu ja nuotiopaikka. Aivan upeaa! On eteläisen Suomen yksi harvoista Kuukkelien esiintymispaikoista. Siellähän niitä oli kolmin kappalein meitä odottamassa. Ensin pikkasen vierastivat meitin porukkaa. Johtu varmaan siskoplikka Mimmistä. Se haisi niin dödölle. Pesivät sen illalla oikein shamppoolla. Kyllä ne Kuukkelit pikkuhiljaa siihen lemuun tottuivat ja tulivat metrin päähän syömään leipäpaloja ja rasvatankoja. Samaan porukkaan liittyivät myös muut pienemmät linnut, joista rohkeimmat, Hömötiaiset hakivat pähkinät suoraan kädesta! Olihan mahtava reissu! Pistän tähän pari kuvaa sieltä Kuukkelipaarilta.
Rakkauvella Teitin Helmi-neiti!

JEEEE !!!!! LUNTA!

Tällaiselta meilläpäin näytti tänään, kun oltiin Vaarin kanssa metsässä. T: Helmi ja Mimmi (kuvassa)

LIIAN SUURI SUU, VAI PURENTAVIKA?

Meitin Helmillä meinaan. Otettiin tossa toissailtana vähä reippaammin yhteen. Ensin porraskäytävässä, sitten takapihalla ja loppupainit yläkerran eteisessä. Pihalla ensin Laumanjohtaja kippas kymmenen litraa jääkylmää vettä meidän päälle. Se helpotti hetkiseksi. Ei oikein meinattu Helmin kanssa tajuta tapahtunutta. Sisälle päästyä tunteet lämpeni uudestaan. Mun oli pakko pitää vähän puoliani. Taisin voittaa sen skaban kolme nolla. Laumanjohtajalla kaksi reikää kämmenselässä ja Helmi-siskolla turpavärkki uuden mallinen!
Ei antanu Mummun, eikä Laumanjohtajan tutkia. Vertakin sieltä tuli pikkasen.
Aamulla oli siskoplikan turpa kun jäniksellä. Laumanjohtaja pääsi sitä sen verran katsomaan, että tuumasi oikean puolen posken olevan halki. Se oli vaan veikkaus, koska siskoplikka ei vieläkään antanut koskea.
Siittä sitten taas kerran puhelinyhteys Eläinlääketieteen tohtori Terhiin. Saivat ajan puolille päiville.
Lääkäriin mentiin entiseen malliin. Häntä heiluen ja eteisen matto rullalle! Ilopissatkin tuli lattialle Terhin tavattua, mutta ei saanut Terhikään koskea.
Tehillä oli kuitenkin salainen ase. Pieni piikki persuuksiin ja niin siskoplikka lähti unten maille.
Eipä ollu tohtorikaan ennen nähnyt moista. Helmin oikean puolen pitkä raateluhammas oli ylähuulen läpi!. Ilmankos näytti vähän ristiturvalta!
Sieltä se lekuri irrotti poskilihan hampaasta. Ei jääny kun sukkapuikon mentävä reikä. Ja ajeltu karvaton alue reiän ympärille.
Tarinan opetus. SEN SIITTÄ SAA, KUN LOUSKUTTAA LIIKAA LEUKOJAAN SISKOPLIKALLE! Eli mulle Mimmille. Antibioottikuuri ja sillä pitäs tulla kuntoon.
Kannattas pitää suunsa vähä soukemmalla, niin ei puris itteensä. Mokomakin köntys!
Rakkain terveisin Teille kaikille. Mimmi-neiti.

PARRANPÄRISTELYÄ !

Heissan vaan kaikki fanit. Täällä teidän MIMMINNE!
Taitaapi Helmi-siskollakin olla tänään vähän parempi päivä. Koulutti mua enään Mummun Aino-tohvelilla. Tosi pehmeetä kyytiä! Turhista hermoili. Mä vaan tein pientä inventaarioo meirän tavaroista. Keräsin niitä ittelleni ja koitin ehkä vähän omiakkin niitä. Moinen pikkusielu otti siitä nokkiinsa, ei kun kuonoonsa kai pitäisi sanoa! Taitaa reppana olla sekaisin siitä rotasta. Potee varmaan jonkinlaista rottafobiaa. Lähes yhtä paha, kuin vaarin Jorma Uotinen-fobia. Helmillä on rotta jo eteisen seinän sisässä, parvekkeenkaiteen sisässä ja milloin missäkin sisässä. Haukkuu ja puree milloin mitäkin paikkaa asunnossa.
Tänään kuulin Mummun ja Vaarin taas puhuvan siittä Jyväskylän koiranäyttelystä. Mulle on varattu aika trimmaukseen samalle viikolle. Mä jo vähän funtsinkin, mitä mä haluan mulle tehtävän. Ekaks etutukan tupeeraus. Tokaks hopeen väriset rakennekynnet. Kolkiks reisipituset nahkasaappaat. Nelkiks täyspitkä turkki, mieluummin lumileopardista. Kyllä mä varmaan saan ne. Vaari tekee mun puolestani mitä vaan. Ainakin mä luulen niin. Kerrankin se sano mulle, että jos sillä olis tommonen katse kun mulla, niin sen ei olis ikinä tarvinnu tehrä töitä. Aina olis elättäjiä löytyny.
Me ollaan jo Helmi-siskon kanssa saatu olla kahvilan sohvalla yhdessä pieniä pätkiä kerrallaan. Hyvin ollaan siellä pysytty asiakkaiden ihailtavana ja rapsuteltavana.
Välillä on meinannu kyllä tulla ahdasta. Kaks pikkumäykkyä kyllä mahtuu kolmen istuttavalle nahkasohvalle. Mutta välillä kahden pikkumäykyn egot ei tahdo mahtua samalle sohvalle. Ollaan me kyllä Vaarilta kiitosta saatu sohvalla pysymisestä!
Majotustiloissa on taas ollut asukkaita, joten se on vähän pienentänyt meitin reviiriä. Mutta hyvin tässä ollaan pärjäilty. Paitti siskoplikka rottiensa kanssa!
Saunan ovi kolahtelee siihen malliin, että täytyy tästä varmaa lähteä kylpemään. Sauna on paikka, jossa me Helmin kanssa makaamme hievahtamatta lauteilla. Toivottavasti Helmi ei tänään haista lauteiden alta, tai saunan seinän sisästä sitä olematonta rottaansa!
Terveisin Teidän MIMMINNE!

ÄRSYTTÄVÄ IPANA!

Tekis kyllä paremminkin mieli sanoa, että ärsyttävä apina. Mistä lähtien mäyristen paikka on ollut sohvan selkänojalla? Vahtii sieltä korkeuksista keikkea mitä mä teen.
Ja hitto vieköön! Uskaltaa vieläpä hypätä kimppuuni. Kyllä mää oon sitä mieltä, jotta kunnon mäykkyplikka kulkee jalat tukevasti maassa, eikä keikaroi missään tuolien selkänojilla! Pikkasen FIFImäistä puuhastelua. Sanon minä.
Oli se eilenkin niin olevinaan, kun pääsi Vaarin kanssa käymään autoliikkeen puolella. Ettivät muka jotain verijälkeä.Mutta Mummu paljasti mulle niiden harjottelevan näyttelyesiintymistä. Mitähän siitäkin tulee! Sais Vaari tilata sille Koiramäen Hoppi Hallista semmottet imukuppikengät, niin vois pikku apina esittää Jyväskylän Pavijonkissa vaikka sitä spaider mäniä! Kiipeilis pitkin seiniä ja tekis vaikutuksen tuomareihin! Mokomakin kaupunkilaiskeikari!
Pihallakin se seurustelee vaan kaikkien pikkunilkkien kanssa. Kuten talitiaisten, hömötiaisten, töyhtötiaisten, varpusten, punatulkkujen ja viherpeippojen kanssa. Ei se uskalla näyttää tunteitansa oikeita vihollisia kohtaan. Kuten närhiä ja harakoita. Puhumattakaan mun ykkösvihastuksestani. Rotasta! Se peeveli on tehnyt pesänsä korjaamohallin seinän sisään. Uskaltaa vieläpä tepsutella meidän tarhan poikki lintulaudan alle ruokailemaan! Ei se ipanaa kiinnosta. Mua kyllä. Pihalle kun mennään, hyökkään ensimmäisenä peltiseinän kimppuun. Vähä vihloo hampaissa, mutta seinää vaan on purtava. Ei se rotta sieltä muuten löydy!
Nonniin. Ei se anna mun tätäkään daataa rauhassa lähettää, vaan tulee tohon selkään nylkyttään. Täytyypi lopetella ja hakea kurinpalautusroksi esiin. Antaa sille pienet iltaläpsytykset. Päin kuonoa!
RAKKAUVELLA Teitin Helmi-neiti!

NARUNJATKONA!

Just joo! Alkaapi pikkuhiljaa meikäplikallekkin selviämään mitä tarkoittaa se koiranäyttelyhomma. Mummu sai tänään Mörköperältä pikkasen ohjeita siitä, kuinka sitä hommaa harjoitellaan. HUH HUH! Sano Vaari. LÄÄH! LÄÄH! sanoin minä.
Pistivät sitten semmosen ranneketjun mun kaulaani. Sen ranneketjun päässä oli metrin verran remmiä ja remmin toisessa päässä Vaari. Niin me sitten mentiin harjotteleen vaihtoautohalliin. Oli ihan uus paikka mulle. Niin maan tolkuttomasti uusia hajuja.
Naru vaan oli lyhyt ja turhan piukalla. Vaari höpötti vieressä, että nyt Mimmi kävelee ylväästi pää pystyssä, eikä saa yhtään riuhtoa! En oikein malttanu. Vaari olikin sitä mieltä, että liikkumiseni muistutti enemmän, olikohan se hifi- , vai vihikoiran menoa. Sellainen ei kuullemma näyttelyssä passaa. Ei saa nuolla lattiaakaan haistelujen välissä!
Pitäs kuullemma Vaarin mielestä osata askeltaa niinku se telkkarissa esiintyvä homo, se Jorma Uotinen. Pää pystyssä ja selkä suorana. Kas kun ei vielä ylisuuria silmälaseja mun nenälleni. Ja erokirje Koiramäen kappeliseurakuntaan.
Ei vetele sanon minä.
Sanos Vaarikin mieluummin, että ole ryhdikäs, kuin Mannerheim.
Koitin esittää Vaarille vähän muutoksia tähän näyttelykostyymiin. Ei kuulemma onnistu. Näyttelyssä ei voi kuullemma olla valjaissa kahdeksan metrin narun päässä. Eikä vapaana. Aika niuhoo sakkia sanon minä! Ei siellä kuullemma saa esittää mitään temppujakaan. Turhaan oon Helmi-siskon kanssa harjotellu sohvatemmpua. Minä seison olkkarin sohvan selkänojalla ja teen sieltä hypyn Helmin niskaan. Annan sille kuitenkin aina etumatkaa. Puolitoista metriä. On siskoplikka vähän hidas jaloistaan.
Vaari joutui jo siirtämään meidän koppiakin kauemmas aidasta ja lintulaudasta, kun huomasi mun mahtavat sirkustemppuilijan lahjat.
Mennään kuullemma huomennakin sinne vaihtoautohalliin. Katotaan sitte. Jos ei tunnu mukavalle, niin järjestän sinne aivan uusia hajuja!
Mikähän on muuten semmonen ruskea nauha, joita näyttelyissä jaetaan. Vaari sano, että semmonen tulee ainakin, jos ei muuta saada. No ei se mitää. Onhan se ruskea aika lämmin väri ja sopii turkinkin väriin!
Rakkain terveisin Teidän kaikkien kamujen MIMMI!