Semmottilla nimillä Laumanjohtaja kutsuu meitä, kun ollaan kotioloissa kuljettu sen perässä vaikkapa kolme tuntia. Seurataan sitä vessaan, suihkuun, saunaan, parvekkeelle, alaovelle ja joka paikkaan mihin se menee. Me välillä niin tykätään siitä.
Tänään mä sitten näin oikein petolinnun! Sanoin Laumanjohtajallekin, kun se tuli ulos katsomaan mun haukkumistani, että toi on varmasti kotka. Iso, pitkät sulat ja käveleekin niin arvokkaasti. Ei ollu kuulemma kotka. Oli fasaani. Aika arvokkaan näkönen kundi kumminkin. Otti jalat alleen, kun hyökkäsin kohti ja haukuin. Jäi rehveli kymmenen metrin päähän pienen koristemännyn taakse kurkimaan tarhaan päin. Osaan määkin vakoilla. Kyttäsin sitä koivun takaa. Ei varmaan nähny musta kun mun pääni. Aika hyvin piilouduttiin molemmat!
Laumanjohtaja sano, että fasaania ei saa haukkua. Siitä tehdään lounasta ja tarjotaan se lähiruokana. Sanoinkin laumanjohtajalle, että yhdestä fasaanista ei isoa soppaa saa aikaseks. Kysy multa; kuka on puhunut yhdestä fasaanista. Samaan pataan laitetaan muutkin lintulautaa terrorisoivat siivekkäät. Kolme harakkaa ja kaksi närheä. Niitä kun yön yli punaviinissä marinoi, niin johan tulee kuulemma semmonen riistakeitto, ettei näillä selkosilla oo ennen syöty!
Meillä tuleekin tästä lähiruuasta varmaan oikei teemaviikko. Takapihalta laumanjohtaja löysi aamulla kauriin ja rusakon jäljet. Mitähän se niitten höysteeks keksii. Antas ees niitten mun rottien olla tällä kohdalla rauhassa.
Oltiin me Laumanjohtajan ja Mummun kanssa viime viikonloppuna baarikierroksellakin.
Käytiin meinaan nääs kuukkelipaarissa. Se on semmonen tosi salanen paikka tuolla Tiilikan korvessa. Yks Iisakki sitä on pitäny jo yli kymmenen vuotta. Mettäautotieltä rämmittiin semmosen leton yli sekametsärinteeseen, johon oli rakennettu lintujen syöttöpaikka, laavu ja nuotiopaikka. Aivan upeaa! On eteläisen Suomen yksi harvoista Kuukkelien esiintymispaikoista. Siellähän niitä oli kolmin kappalein meitä odottamassa. Ensin pikkasen vierastivat meitin porukkaa. Johtu varmaan siskoplikka Mimmistä. Se haisi niin dödölle. Pesivät sen illalla oikein shamppoolla. Kyllä ne Kuukkelit pikkuhiljaa siihen lemuun tottuivat ja tulivat metrin päähän syömään leipäpaloja ja rasvatankoja. Samaan porukkaan liittyivät myös muut pienemmät linnut, joista rohkeimmat, Hömötiaiset hakivat pähkinät suoraan kädesta! Olihan mahtava reissu! Pistän tähän pari kuvaa sieltä Kuukkelipaarilta.
Rakkauvella Teitin Helmi-neiti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti