SEURAAMALLA BLOGIANI PYSYT JÄLJILLÄ SIITÄ, MIHINKÄ PÄIN SUOMEA LÄHDIN KARHELTA .
MINUT TULTIIN HAKEMAAN UUTEEN KOTIIN 27.11.2009 ILLALLA.
HAKIJOINA OLI SELLAINEN KESKI-IÄN YLITTÄNYT PARISKUNTA, JOTKA KÄYTTÄVÄT NIMIÄ MUMMU JA VAARI. SOPII MINULLE! HAU!

JA SITTEN MENNÄÄN!

Uusi koti

Hau Hau ! Niin sitä ollaan oltu 1,5 vuorokautta maailmalla! Joku voisi sanoa, että niin ne vuodet vierivät ! Kaiken kaikkiaan on mennyt TOSI HYVIN! Ainakin kuulin Mummun ja Vaarin niin keskenään puhuvan. Luulevat varmaan, että en ymmärrä niiden juttuja, mutta pikkumäykkyhän ymmärtää kaiken.

Aloitetaanpa historian kirjoitus 1,5 vuorokauden takaa.

Perjantai-iltana 27.11.2009 Mummu ja Vaari tulivat hakemaan minua. Matka kohti tuntematonta alkoi. Laittoivat minut sellaiseen kuljetuskaukaloon auton takapenkille Mummun viereen. Onneksi se ei ollut ihan umpinainen vankila, koska luukku ei ollut paikallaan. Niinpä pääsinkin sadan metrin ajon jälkeen pujahtamaan sieltä Mummun syliin. Se tuntuikin mukavalta paikalta pimeässä autossa. Muutaman kilometrin ajon jälkeen pysähdyttiin ja kuulin puhuttavan jostain “ästeeykkösestä”. Mikähän sekin on? Oli siellä ainakin paljon valoja. Vaari kävi jossain ulkona. Tuli hetken päästä takaisin jonkun mahtavan hajun kera. Puhuivat jostain höyrymakkarasta. Mitähän sekin on? Ainakin tuoksui tosi hyvälle! Sitten taas tienpäälle. Aika yksitoikkoista, kun oli niin pimeää. Ei nähnyt ulos ja olo Mummun sylissä lämpimässä autossa alkoi ramasemaan. Rupesin katselemaan hauvavauvaunia! Unen läpi kuulin kun puhuivat jostain tankkaamisesta Kitusen Kievarilla. Puhelivat myös Ähtaristä ja Pylkönmäestä. En jaksanut keskittyä moisiin puheisiin, vaan jatkoin hauvavauvaunien katselua. Oli tosi rento olo maata selällään siinä kuljetuskaukalossa pehmeän patjan päällä! Kahden ja puolen tunnin ajon jälkeen hurina lakkasi. Minä vaan nukuin, kun minut kannettiin sisälle uuteen kotiin. Unen läpi huomasin jotain kirkasta. Sitten toisenkin kerran. Havahduin siihen, kun Vaari puhui jotain valokuvan ottamisesta. Vaarin sylistä katselin hetken aikaa uutta paikkaa. Tässä huoneessa oli suuri sänky, kulmasohva, minun kuljetuskaukaloni ja sen vieressä muhkean näköinen iso tyyny. Tyynyn päällä oli joitain tavaroita. Vaari sanoi Mummun ostaneen minulle leluja ja siinä ne odottivat uudella pedilläni juuri MINUA! VAIN MINUA!

Vaari päästi minut lattialle ja niin olin heti kuin kotonani. Hei, tämähän onkin minun kotini. Hauskaa oli leikkiä pehmeällä ketulla, josta pääsi kova vinkaisu, kun sitä puri kaulaan. En kyllä ymmärrä minkä takia pienen mäyräkoiratytön täytyy purra leikkikettua kaulaan! Se vaan jotenkin tuntui niin hyvältä! Leikin lomassa täytyi tutustua muihinkin tiloihin. Kiitettävästi jaksoivat Mummu ja Vaari kontata perässäni, kun suoritin tupatarkastusta. Eteisessä oli pitkä pehmeä matto, joka kuitenkin tuoksui aika steriilille. Niinpä sain sen merkattua ensimmäisenä! Ilta kului leikkiessä, syödessä ja sainpa vielä pari uutta mattoa merkattua. Puhuivat vievänsä matot huomenna pois.

Yöllä heräsin kerran ja kävin juomassa ja pissalla. Mummu laittoi minut sanomalehden päälle ja sitä nauratti, kun pissa osui suoraan jonkun ministeri Pekkarisen naamalle. Kukahan se on?

Aamulla heräiltiin ja Vaari nosti minut Mummun ja itsensä väliin sinne suureen sänkyyn. Aamupusujen jakaminen kesti tosi kauan! Sitten rupesin puremaan Vaarin isoa nenää. Vaari sanoi, että pussata saa, muttei purra! Vaari puhui jotain alakertaan töihin menosta. Oli siellä niitten vessassa hampaitaan pesemässä, kun näin sen ukkovarpaan. Pakko oli maistaa! Vettä roiskahti päälleni, kun vaari kiljaisi. Sanoi taas minulle, että pussata saa, muttei purra. HÖH! Luulin että nenää ei saa purra, mutta ukkovarvaskin on kuulemma kiellettyjen listalla. Päivän aikana siitä listata on tullut aika pitkä. Siihen kuuluu jo Vaarin tissi, Mummun sukka, maton hapsut, maton reuna, sähköjohdot (ne muuten joku varmaan varasti päivän aikana, kun niitä ei enään löydy), Vaarin sormet ja vaikka mitä muita juttuja! Vaari sanoi Mummulle, että on se hyvä kun tuo Helmi tuli meille. Ei tarvitse enään olla kaksin. Nyt kun meitä on kolme, niin Vaari varmaan tuntee olevansa ihan oikea laumanjohtaja! HAU!

Näin saatiin Vaari lähtemään töihin sinne alakerran kahvilaan ja me tytöt jäätiin vielä aikaisille aamupäikkäreille. Kahvila aukesi yhdeksältä. Unen läpi kuulin, kun vaari kävi katsomassa olenko jo herännyt. Ensimmäiset asiakkaat olivat jo kuulemma kyselleet minua! HAU! Täytyy varmaan perustaa Fun Club! Joku Kaukokin oli käynyt ajokoira ja pystykorva mukanaan kysymässä minua mukaan metsälle! MUR! Kyllä minä nyt vaan ensin harjoittelen tuolla vingahtelevalla leikkiketulla!

Kymmenen jälkeen menimme Mummun kanssa alakertaan. Mummu kiersi esittelemässä minut kaikille asiakkaille ja niin siinä paiskattiin tassua monen mukavan ihmisen kanssa. Olivat kuulemma kantaporukkaa ja katselleet minusta otettuja vauvakuvia kahvilan kassalla. Voi juku ja HAU! Olin kuuluisa ja tunnettu jo ennen tänne saapumistani! Tällainen julkkistouhu alkoikin jo ramasemaan. Vaari laittoi minut nukkumaan kahvilan peräosassa olevalle nahkasohvalle. Mummu oli tehnyt minulle pyöreän ja pehmeän makuutyynyn ja sen päällä olikin lokoisa olo nauttia aamupäiväpäikkäreistä! HAU! Kesken aamupäiväpäikkäreiden oli pakko vääntäytyä hereille. Kaukaisimmat ihailijani 70 kilometrin päästä Kivijärveltä poikkesivat kahville. Kiva täti otti minut syliinsä ja niin siinä sitten pussailtiin taas puolin ja toisin. Iloisen väriset vaatteet näillä kivijärviläisillä. Kirkasta punaista ja keltaista. sitten ne olivat vielä liikkeellä semmoisella kirkkaankeltaisella autolla, jossa oli siniset valot katolla. Tuoksuivatkin aika steriililtä! Sitten vaan jatkettiin aamupäiväpäikkäreitä. Kylläpä nukuttikin. Unen läpi tajusin, että kävimme jossain. Kotipihaan tullessa heräsin matkakaukalostani. Vaari kantoi minut sisälle ja Mummulakin oli joku iso kantamus sylissään. Sisällä selvisi, että olin saanut monta uutta lelua. Jäniksen, kanan ja erilaisia puruleluja. Paras kaikista oli kuitenkin uusi NUKKUMALUOLA ! Jokaisen pikkumäykyn toivelahja. Eikä vielä ole edes joulu! Siinä se sitten ensimmäinen iltapäivä uudessa kodissa kului leikkien, Mummun laittamaa herkkuruokaa syöden. Puremakieltolistaakin täydennettiin sohvan käsinojalla, lampun jalalla, vessan matolla ja Vaarin Reinoilla!

Illalla Vaari lähti käymään kanssani ulkona. Laittoi pikku kiemurtelujen jälkeen jonkun nauhan kaulaani. Puhui pannasta ja taluttimesta. Ei ole panta ja talutin suosikkilistani kärjessä. Suosikkilistani kärjessä ulkona ovat märät Poppelinlehdet ja märkä hiekka. Niissä oli tosi hauska kieritellä, kunnes vaari huomasi ja alkoi puhua jostain suihkuun menosta! Jos se suihkuunmeno on se pehmeä paperi, jolla Mummu minua pyyhki, niin silloin se ei ole paha juttu! HAU! Iltaseitsemän jälkeen uni alkoi painamaan silmiä ja niin minä kilttinä tyttönä aloitin toisen yöni uudessa kodissa, Mummun ja Vaarin luona. Omalla pedillä Mummun ja Vaarin sängyn vieressä. Hauvavauvaunet alkoivat.

Sunnuntaiaamuisin saa kuulemma nukkua pitkään, kun kahvila on kiinni. Vaarikin heräsi vasta 4.35! Normaalisti se nousee jo 4.00. Minäkin havahduin vaarin liikkumiseen ja siitä alkoi pitkä aamupussailu! HAU! Sen verran touhuttiin Vaarin kanssa, että saatiin Mummukin hereille. Piti meitä vähän pöhköinä. Onneksi en tiedä mikä on pöhkö. Sen tiedän kuitenkin, että ei saa purra Mummun korvaa eikä kaulaa! Tämmöinen pikkupentu oppii paljon uusia asioita joka päivä. Tai jos ei opi, niin ainakin kuulee uusia asioita joka päivä.

Aamuruoka tuli syötyä ja sitten olikin jo aika pienille varhaisaamupäikkäreille. Tunnin verran torkuin uudessa nukkumaluolassani ja sen jälkeen olikin aika leikille!