HAU HAU kaikki kaverit! Tässä sitä Vaarin sylissä istuen laitan dataa liikkeelle. Päivä alkaa olemaan pulkassa. Vapaapäivä kahvilasta, niin ei tarvinnut notkua siellä nahkasohvalla. Sen verran poikettiin alakerrassa, että ehdin kaappaamaan yhden tyhjän munakennon ja likaisen käsipyyhkeen! Vein ne koristeeksi sinne nahkasohvan eteen. Vaarin mielestä ne eivät sopi meidän paikan imagoon. MUR! Mikähän se imago on. Ulkoiltu on tänään useampaan otteeseen. Olen osannut pissata ulos jo monta kertaa. Ja kerran kakkasin. Kyllä osasivat kehua. Vaikkei ollutkaan minkään ministerin naamaa alla! Takapihalla on paljon kavereita. Ne vaan kaikki jo pelkäävät minua! Melkoisia arkajalkoja nuo tikat, oravat, närhet, harakat ja tiaiset. Ainoa rohkea on hömötiainen. Se ei lähde karkuun. Katselee minua lintulaudan katolta ja pitää sellaista ihmeellistä ääntä. Minä kyllä tiedän, että monet pienet eläimet on rohkeita. Minäkin! Uskalsin tänäänkin käydä pienen tiheän kuusen alla! Vähän alaoksat pisteli, mutta ei se pelottanut! Sitten siellä takapihalla on pitkiä heiniä. Niitten kimppuun on kiva hyökätä! Ainoa ilkeä on Poppelipuun taimi. Se ei anna periksi. Vaari sanoikin Mummulle, että minusta tulee varmaan yhtä sisukas, kun en meinannut millään irrottaa vaarin sukasta. Siitä jalassa olevasta! Tänään olen käynyt jo monta kertaa Keski-Suomalaisen päällä tarpeillani. Nyt Mummun ja Vaarin sanomalehdet kastuu. Oma syynsä, miksi veivät ne matot pois. Jaahas, nyt on kuulemma iltapalan aika. Täytyypä kiirehtiä. Hyvät yöt kaikille ja laitetaan huomennakin bitit liikkeelle, jos vaan keretään!