HEIPPARALLAA VAAN KAIKILLE FANEILLE! VUH VUH!
Eilen jäi vähän jutut kesken. Iltapalan jälkeen keksin uuden leikin. Minun piti mennä nukkumaan ja vaari jäi tietsikalle surffailemaan. Keksin hauskan leikin. Vaarin härnääminen! Tosi mahtavaa! VUH VUH ja VUH! Hiivin pediltäni sohvan alle. Sieltä matka jatkui kirjoituspöydän alle ja suoraan kiinni suihkunraikkaaseen nilkkaan. Tämän kun tekee kolme kertaa, niin pääsee Mummun ja Vaarin sängylle. Sängystä on sikäli karvaat kokemukset, että kerran ajaessani lyhyttä häntääni takaa, ympyrää juostessani tulin liian reunalle ja putosin. Silloin pääsi ihan pieni VIU VIU! Vaari luuli laittavansa minut varmaan talteen sinne korkealle sängylle. Sitten täytyi aloittaa konsertti HAU HAU MUR MUR ja lisäksi hillitönta vinkumista VIU VIU VIU! Kääntyi katsomaan minua ja rupesi onneton nauramaan! Ulvova pikkumäykky sängynlaidalla! Korkealla! Päätin näyttää.Vauhdittomalla loikalla kohti laumanjohtajaa! Laskin lentoradan väärin. Pikkumäykyt eivät näköjään pysty hyppäämään vauhditonta loikkaa toista metriä. Onneksi Vaarikin oli valppaana ja sai napattua minut ilmasta kiinni, juuri siinä vaiheessa kun vauhti oli loppunut ja äkkilasku alkamassa ! HUH HUH sanoi Vaari. Ajattelin. Tätähän täytyy kokeilla lisää. Ei muuta kun nilkkaan kiinni! Hetkessä löysin itseni taas korkealta sängyltä. Vahingosta viisastuneena juoksin sängyn toiseen päähän. Mummun tyynyä vauhdiottoratana hyväksi käyttäen mahtavaan spurttiin ja askelmerkkien sopiessa kohdalleen oltiin taas ilmassa. Matkalla kohti nauravaa Vaaria. Suoraan maaliin. Vaarin syliin! Vaaria homma nauratti niin paljon, että teimme saman homman muutaman kerran uudestaan! Sitten me oltiinkin jo valmiit nukkumaan. Kyllä nukuttikin makeasti.