NON NII JOO!

Nys se Mimmi-ipana jo luulee suuria ittestään! Vai oikein muka missikisoihin. Ei vähempää vois mua kiinnostaa. Mää pääsenkin siksi päiväksi Eiran luokse Kalmariin hoitoon. Aina se reissu yhet missikisat voittaa. Muutenki se on vähä erikoine. Se vaan rakastaa kaikkia typeriä vinkuleluja, joita se sitten huudattaa mun korvani juuressa. Aivan järkyttävän raivostuttavan ärsyttävää. On mulla siihen kyllä keinot. 1. varotus; hakkaan oransilla roksilla lattiaan. 2.varotus; hakkaan hollannikkaalla lattiaan. 3. varotus; hakkaan hollannikkaalla ipanaa suoraan päähän! Jo loppuu turhanaikanen vingutus. Mettässä kun mennään, niin ei se osaa vahtia Laumanjohtajaakaan oikein kunnolla. Se kulkee edellä, tekee isoja kaarroksia ja ajaa koppeloita ja teeriä lentoon. Joskus aikain päästä tulee katsomaan, että vieläkö Mummu ja Vaari on porukoissa mukana. Kyllä määkin ryntäilen eteenpäin, mutta mulla on sellanen öbaut 48 sekunttia se aika jonka olen Laumanjohtajasta ilman katsekontaktia. Kaveria ei jätetä! Ja vanhuksista pidetään huolta! HAU!
Niitä on sitten taas mettälenkeillä ihan riesaks asti noita punanuttuja ja niiden antennikoiria. Ajavat kuullemma jotain hirviä takaa. Tyhmää porukkaa. Miksei ne ammu niitä, vaan juoksevat niitten perässä pitkin tuhansien hehtaarien selkosia.
Laumanjohtajakin käski Mummun ostamaan meille semmoset keltaset heijastinliivit. Sano jotta Kolkanlahden huru-ukot erottaa meirät karhunpennuista. Mistähän se karhunpentu nimitys tuli, kun leijonat ja tiikeritkin on keksitty.
Eipä toi laumanjohtajakaan meitä aina karhunpennuiksi kutsu. Välillä ollaan Hemppa ja Hömppä, tai Mimmi ja Timmi. Aika usein kylläkin Kolkanlahden pariaivokaksikko. On kuullemma joku melkein soututermi, vakkei soutu meidän harrastuksiin juuri kuulukkaan. Mutta ihan totta puhuen. Mää oon kyllä tosi onnellinen, että toi pikkuipana Mimmi tuli meille. Ja niin tuntuu Mimmikin nauttivan täällä olostaan. On meillä meinaan niin perusteellisen paljon tekemistä, kun meitä on kaksi. Millään en yksin olisi tässä ajassa ehtinyt tuhota niin paljon pöydän, -ja tuolinjalkoja, kuin ollaan yhdessä Mimmin kanssa tehty. Se välillä mua harmittaa, kun en olekaan enään ainoa Mummun ja Vaarin sängyssä. Mun paikka on kyllä edelleenkin niitten välissä, mutta Mimmi on Vaarin toisella puolella. Vieläpä kainalossa ja peiton alla. Mutta ei se mitään. Onhan Vaarilla kaksi kainaloa ja hyvin ollaan sovittu. Tänään satoi ensilumi ja on vieläkin maa valkoisena. Oli se vaan tosi nastaa juosta tarhassa kilpaa Mimmin kanssa ja nauttia lumesta! Äskettäin vaari käytti meidät vaakalla. Minä 8 kiloa ja Mimmi 8,2 kiloa. Häh hää. Meinaa moinen läskibonderoosa vielä mennä johonkin missikisoihin. Eihän se varmaan kohta jaksa ees kävellä.
Nonniin. Löysi taas jostain sen himskatin vinkupallon. Lährempä sitten ettiin hollannikasta. Terkkuja kaikille kamuille. T: Teidän Helmi

Soon nääs moro täältä keskeltä suamee!

Väittivät mun kiäliopissa olevan vikaa, kun puhuin kuulemma vaan turun murretta. Eihän sitä voi puhua, sehän on turun yleisin koirarotu. Turun murre. Mikäs on turun yleisin sukunimi. Ainaskin lankapuhelinten aikaan se oli Mulkukka. Aina kun turkulainen tuli illalla kotiin, se kysy ensimmäisenä; onks mul kukka soittanu? Laumanjohtakin arvostaa Turkua aika korkealle. Se on laumanjohtajan mielestä hyvä kaupunki, mutta palaa liian harvoin!
Ollaan meinaan viikonloppusin kuljettu täällä pohjoisen Keski-Suomen metsissä aikas lailla. Tässäkin kuvassa toimin tähystäjänä, kun ollaan matkalla Kulhanvuorelle. Meillä tulee siellä Helmi-siskon kanssa semmonen seittemän kilometriä kuljettavaa, kun vähän poikkeillaan poluilta. Mummu ja Vaari selviää reilun neljän kilometrin taivalluksella. Ekalla reissulla muutama viikko sitten osuttiin Helmi-siskon kanssa sellaisen korkean puukasan päälle. Se kasa oli aivan luontopolun vieressä lammen rannassa. Laumanjohtaja kun näki meidät, johan alkopi huuto! POIS SIELTÄ JA HETI! Oli kuullemma jokin majavan pesä. Eihän me todellakaan voitu tietää, mikä on majava ja mikä on sen pesä. Minuutti laumanjohtajan huudon jälkeen tiedettiin mikä on majava. Se on eläin, joka lähtee seuraamaan talonsa katolla hyppiviä pikkumäykkyjä. Onneksi se seurasi meitä vedessä rantapolun vierellä ja paukutteli pyrstöllään (Laumanjohtajan sanonnan mukaan helvetin lujaa) veteen. Mummukin nauroi, että johan löyty plikoille kahdeksan jalkaa mahan alle. Mentiin Helmi-siskon kanssa meinaan aika lujaa. Ei se majava mitään, mutta kuulin Mummun ja Vaarin keskenään puhuvan, että mitä olisi tapahtunut, jos plikat olisi törmänneet siihen karhun paskaan, joka oli siellä polulla vähän ennen majavan pesää. Mentiin Helmi-siskon kanssa onneksi pitkin metsiä. Meitähän ei mitkään kakkajutut kiinnosta! Meille on luvattu tuoda takapihan tarhaan yksi Supin pentukin. Mikähän sekin on? Mummu on kovasti sitä tuontia vastaan, mutta Vaarin mielestä voitas katsoa, kummalla on enemmän saalistusviettiä. On sitä tietenkin mulla, mutta nyt mä alan valmistautuun missikisoihin. Ovat nääs ilmottaneet mut Jyväskylän koiranäyttelyyn 13.11.2010.
Sen verran tosissani otan tän skaban, jollen rotuni parhaana paikalta poistu, niin saa Laumanjohtaja itte mennä sinne taluttimen päähän keikistelemään!
Alkaa kuulumaan toi helmi-siskon "harmitushaukkuminen", joten eiköhän oo mentävä härnään sitä ihan oikeesti. Ettei vaan turhaan hauku. Terveisin Teidän Rakas, Kaunis, Rohkea, Rotunsa paras ja Urhoollinen, MIMMINNE.

Heippatirallaa!

Meillä on ollu pieni katkos tän plokin kans, kun laumanjohtaja halus ensin vierottaa Mimmin siitä Turun murteesta. Kyllä se olikin sillä sitkeässä, mutta ny se jo ymmärtää tampereen kiältä ja tätä keski-suamessa puhuttavaa sekamelskaa. Kyllä Mimmillä jo kovasti olisi halua kertoilla täältä kuulumisiaan, mutta minä ns. vanhempana voisin kertoa sen käärmejutun. HUH HUH sano meirän vaari! Oltiin nääs mää, Mimmi ja laumanjohtaja kävelyllä tossa meidän lähimettässä, Varkausvuorella. Mimmi-ipana oli ensimmäisiä kertoja vapaana mun kanssa ja niinpä me plikat singahdeltiin sinne ja tänne. Laumanjohtaja jäi meistä hieman jälkeen ja kotona ihmetteli mummulle, että mitähän ne plikat yht äkkiä seiso siellä mettäpolulla hännät pystyssä. Kaks plikkaa ja kolme häntää! Pääsi meitin kohdalle ja karjas heti: POIS SIITTÄ! Hetihän me lennettiin puolitoista metriä pelkästä äänen voimakkuudesta taaksepäin ja vaari nappas sitä kolmatta, sihisevää häntää, kepillä päähän. Se oikeni heti. Totesi sen tosi isoksi kyykäärmeeksi! Sitten vaari sitoi sen käärmeen puunoksan ympäri solmuun, jotta me ei päästäisi sitä pitelemään. Raukkis! Ollaan me sitä kyllä aina ohikulkiessa käyty kattomassa. Kovasti on ajanoloon päässy oksalla laihtumaan. On enää pelkkä nahka. Onneksi se meidän mettästysvietti ei toiminu tällä kohtaa oikein kunnolla, vaan osattiin pitää kuonomme erossa tästä kaverista!

Vuosipäivä !

Saarijärven plikat tässä nauttivat 1-vuotissynttäriherkkuja ja onnittelevat koko muuta pentuetta synttäripäivän johdosta! Kiitos Mörköperän porukalle kortista!

Sori vaan

Kyllä me täällä vielä ollaan, vaikka ei olla paljon ehditty kirjoittelemaan. On meinaan pukannu kiirettä niin maan perusteellisesti. 5-6 km lenkkejä joka päivä(mummun ja vaarin kilometrit) meillä sisaruksilla paljon pitempiä! Vaari sano jo meille, että Mimminkin täytyy opetella tän koneen käyttö, jotta kaverit ympäri maan pysyis ajantasalla meidän toilailuista. Heti kun illat pimenee ja aikaa on hiukan enemmän, Mimmi alkaa kanssani pitämään tätä plokia ajantasalla. Voi plikka aloittaa vaikka kertomalla,mitä me tehtiin 60 senttiä pitkälle kyykäärmeelle! HUH HUH ja HAU HAU! Paiskataan teitä faneja kohta taas uusilla bittikirjeillä!!!! Terveisin Helmi ja Mimmi

Lomalla!

Mummu ja Vaari pitivät viime viikon lomaa. Lounasta ei laitettu lainkaan ja kahvilakin oli auki vain 8.00-15.00. Kyllähän se vaan meille likoille kelpasi. Saatiin koko viikko painaa mökillä myyräjahdissa aamusta iltaan. Kaivettiin monta kymmentä uutta koloa! Vanhojen kantojen aluset ja suuret risukasat metsässä olivat parhaita paikkoja. Huutoetäisyydellä pysyttiin, eikä lähdetty minkään hajun perässä pitemmälle vouhottamaan. Kylläpä uni maittoi illalla ja vielä aamullakin,

Kiirettä ja kesälomaa !

Niin sitä on kohta kolme viikkoa kulunut uuden perheenjäsenen, Mimmin, Saarijärvelle muutosta. Paljon on asioita tapahtunut. On käyty viikonloppuvierailulla Tampereella, Vilin ja Inkan luona. Käytiin moikkaamassa Sannan porukkaa ja poikettiin Roopen luona valmistujaiskahveilla. Reissu huipentui "sukujuhliin" Reettan luona Karhella. Suuret kiitokset Reettalle ja Leksalle mahtavista tarjoiluista ja mahdollisuudesta tavata sisaruksia ja niiden mukavia omistajia !!!