perjantai 19. helmikuuta 2010

TAKAPIHAN VAHTI

Varpushaukka kuvittelee meidän tinttejä tyhmiksi. Ei tuu tintit laudalle syömään, kun tällainen päivystää puoli metriä lintulaudan yläpuolella!!!

tiistai 16. helmikuuta 2010

HENKIVARTIJANI

Laitoin tähän parin kaverini kuvan. Niillä on punainen Skoda Octavia. Tolla pienemmällä ei ole vasta kuin mopokortti.

tiistai 9. helmikuuta 2010

Ulkoilua !

Kyllä se näin nelikuukautisen Mäykkyneidin elämä alkaa tuntua aika hienolta, kun Mummu ja Vaari vuoronperään käyttää minua ulkona lenkillä. Kesken niitten työpaivän!
Vaari se sanokin yhtenä päivänä Mummulle, jotta ei se toi Helmin elämäkään oo pelkkää päivänpaistetta. Se on välillä ihan ruusuilla tanssimista! Onhan tää kyllä aika luksusta, kun pääsee lenkille monta kertaa päivässä.
Kahvilan vakihemmot kysykin vaarilta yhtenä päivänä, että mitä se Helmi tekee tuolla ulkona. Vaari sano jotta opetellaan tunnistaan eri jälkiä. Mitäs jälkiä toi Helmi jo tuntee, kysy miehet. Vaari sano että russakot ja ilvekset on ollu toista viikkoo muissa kylissä, mutta kahdet jäljet tunnetaan. Ne ilmestyy joka päivä. Postiauton ja Puurusen Pertin pyöräkoneen jäljet! Tässä varmaan ruvetaan tuleen jo tosi vanhaksi. Alkaa nääs toi hammasrivistö harveneen vähä samalla tavalla, kuin velipoika Väinöllä!
Vaarin mielestä sais vaikka kaikki hampaat lähteä ennen kesää. Se pelkää että T-paita aikana poliisit pidättää sen narkkarina, kun käsivarret on pieniä piikinjälkiä täynnä.
Hei, nyt tuli Mummu saunasta ja mun täytyy passata itseni Vaarin mukaan lauteille. Tää on varmaan meillä sukuvika. Tää saunominen. Se on varmaan tarttunut meihin pentuihinkin siellä YVKM:llä !!!
Terveisiä tutuille ja sättäillään! Pusuja ihmisveli Roopelle ja Marjaanalle!!!!!!!

lauantai 6. helmikuuta 2010

MÖRKÖPERÄN REISSU


Tänään oli sitten se kauan odotettu päivä. Käynti Ylöjärven Viljakkalan Karhen Mörköperällä. Kaikkea nuo kuntaliitokset tuovatkin tullessaan!
Aamulla lähdettiin kuuden jälkeen ajelemaan kohti Ylöjärven Viljakkalan Karhen Mörköperää. Myöh. YVKM ! Siellähän me oltiin perillä kokolailla yhdeksän maissa.
Pikkusen oli meluisa vastaanotto. Tunsin itseni aivan suureksi staraksi, jota fanilauma aidan takana odottaa. Tuttuja partoja ja murinoita siellä vilahteli aidan rakosista. Jee !!! Tuntuipa mahtavalta palata kotitanhuville! Väinö-velikin kirjoitti blogissaan, että Helmi-siskokin menee huomenna YVKM:lle aamupalalle. Voi höpsö Väiski sua. Mää meinasin ollakin se aamupala, kun Mette-muori kävi persuuksiin (lue; Helmi-neidin pikku pehvaan) kiinni. Aivan samalla raivolla, jolla mä käyn vaarin käteen, kun se yrittää tehdä musta salonkikelpoista, nättiä pikku tappajaa, nyppimällä mun karvojani! No Reetta-täti (sori Reetta) sitten pelasti mut. Se vei meidän Mette-mamman yläkertaan jäähylle. Mutta olihan siellä muitakin kavereita. Pete ja Tupuna-täti ei oikein olleet kiinnostuneita leikeistäni, mutta Oilin kanssa meillä oli tosi hauskaa.
Valokuvasta näet, kuinka Tupuna-täti hymyilee Helmi-neidille! Valloittava hymy!!!
Harmi, kun tuo Mummun ja Vaarin aikataulu oli niin kireä. Maittavien kahvien jälkeen jouduimme melkein heti jatkamaan matkaa.
Seuraavalla kerralla täytyy mennä Mette-mammaa katsomaan vähän laitetumpana. Nyt mamma oli varmaan vihainen, kun en ollut huolehtinut ulkonäöstäni. Toisaalta mä haluaisin kyllä olla vähän ton Tupuna-tädin näköinen. Se lisäisi katu-uskottavuutta!!

tiistai 2. helmikuuta 2010


OLLAAN JO AIKA SYVÄLLÄ. ONNEKSI VAARIN AUTTAVA KÄSI LÄHESTYY !!!

IHAN TOTTA VAARI. AUTA ! SINÄHÄN TEET MELKEIN KUIN KALEVALASSA. NAURAT MINUT SUOHON !!

HEI VAARI. AUTA MUA EI SAA NAURAA !!! IHAN TOTTA !!

LUMIKOKKARE PYSYY PINNALLA. MIKSI MINÄ ALAN VAJOTA ?!!!

SINNE MENEE UTELIAS PÖHKÖLIINI. EI NÄY KUIN ANTENNI PYSTYSSÄ ! HYVÄÄ MATKAA !!!

PENKALTA ALAS VIERIVÄT LUMIKOKKAREET OVAT PETOLLISIA! NE KOITTAVAT HOUKUTELLA SINUT HYPPÄÄMÄÄN PERÄÄNSÄ. VARO VAIN !

SEURAAVA KUVASARJA OPIKSI KAIKILLE UTELIAILLE PIKKUMÄYKYILLE !

TÄSSÄ NIITÄ RATEKISIA MITTOJA KUVAN MUODOSSA

maanantai 1. helmikuuta 2010

RATEKISIA MITTOJA

Otettiin vähän likasta mittaa. Paino 4,6 kg, pelkkää lihasta. Pituus kuonon kärjestä hännän tyveen 67 cm.
Kevyeen painoon varmaan vaikuttaa sekin, kun Vaari on nyppinyt mun pentukarvat pois. Mä oon aikalailla Mette-mamman värinen. Paitti pää ja persuus!

LUNTA, PAKKASTA JA PALLOPELIÄ !

Semmosta se on pikkumäykyn elämä, kun ulkona on kylmä ja paljon lunta. Suuremmat tarmot saadaan purettua Vaarin kanssa jalkapalolla yläkerran pitkällä käytävällä. Siinä tulee hiki ja jano molemmille. Vaarille ainakin jano!
Karstulassa ollaan käyty kaksi kertaa hurmaamassa paikallinen yksityinen eläinlääkäri. Tai mulle se on vaan Terhi. Terhi Simonen-Jokinen. Terhi hoiti mun silmätulehdusta ja korvavaivoja. Nyt on kaikki kunnossa. Se vauvasta asti vaivannut silmän vuotaminen johtui kuulemma kyynelkanavan tukkeumasta. Sitä oli molemmissa silmissä. Terhi sen vaivan paransi. Vaikka en mä itse siitä mitään tiennyt. Kerran vinkasin, kun Terhi pisti mua jollain piikillä pehvaan. Hetken päästä kaikki alkoi tuntumaan niin mukavan rennolta. Rauhoituin tosi nopeasti. Unen läpi kuulin kun Vaari sanoi näkevänsä minut ensi kertaa näin rauhallisena! Halusi vielä ostaa Terhiltä niitä piikkejä, vaikka salaa tiskin alta. Onneksi Terhi ei myynyt. Vois olla noita raukeita hetkiä vähä turhan usein.
Tässä eräänä päivänä Vaari sanoi Mummulle, että on pieni onkelma! Mummu kysyi onko onkelman nimi Helminen. (Mä oon niille yhtä suuri idoli kuin Raipekin) ON TODELLA!
"Helmi ei pysy pihassa". Vaari sanoi. Miten niin en pysy pihassa. Etupiha ja takapiha on samalla tontilla. Etupihalta kuului tuttujen kamujen puhetta ja niinpä päätin käydä paiskaamassa tassua poikien kanssa. Välimatkaa n. 15 metriä, siitä terassin kupeesta. Neljäkytäsenttiä umpihankea. Vähä meinas upottaa, mutta pääsin kuitenkin! Ja laumanjohtaja perässä. Sisävaatteissa ja sandaaleissa. Hyvin näytti sandaalit pysyvän jaloissa. Helppohan sen oli tulla mun aukasemaa polkua pitkin!
Sai mua niskasta kiinni, juuri Riston auton kohdalla. Sitten mentiinkin sisälle. Paraatiovesta. Ja lujaa!
Myöhemmin iltapäivällä laumanjohtaja vei minut kauemmas takapihalle tarpeilleni. Kuului jokin epänormaali metallinen ääni ja ihmisten puhetta. Ei muuta kuin katsomaan vaihtoautopihan puolelle. Huoltohallin ovet auki ja niistä sisälle. Onneksi laumanjohtajalla oli saappaat jalassa. Sai minut kiinni, ennenkuin hallista poistuva auto ehti lähteä liikkeelle!
Sen jälkeen ollaankin kuljettu aika usein pannan ja taluttimen kanssa! Välillä saan mennä vapaastikin. En vain voi mitään sille, kun ne rusakon jäljet tuoksuu niin hyvälle. Pakko niitä on vähän seurata. Kunnes hangesta ei kuulemma näy kuin hännän pää! Ja kuuluu laumanjohtajan huuto! Muuten menee ihan mukavasti. Ainakin mulla! Ja varmaan laumanjohtajalla ja Mummullakin. Ainakin siitä päätellen, että mun tyyny on edelleen niiden tyynyjen välissä. Ja siinä mä oon ollut joka yö. Illalla joudun joskus pari kertaa lattialle, kun täytyy testata hampaita Vaarin käsivarteen. Kyllä mä parin lattialla käynnin jälkeen osaan olla jo ihan kiltisti!
Mitähän sinne Väinö-veljelle, Mette-mammalle ja ihmisveli Roopelle mahtaa kuulua. Ihme juttu, kun Roope ei ole kirjoittanut mulle mitään. Ei ne varmaan siellä AMK:ssa opeta viimeisenäkään vuonna tota kirjoittamista. Kaikki vaan nykyään tekstailee!
No niin ystävät ja kylän koirat. Ryhdistäydytäänpä ja ruvetaan taas mailaileen vähän useammin. JEE ja VUH VUH VUH !!!!!