LUNTA, PAKKASTA JA PALLOPELIÄ !

Semmosta se on pikkumäykyn elämä, kun ulkona on kylmä ja paljon lunta. Suuremmat tarmot saadaan purettua Vaarin kanssa jalkapalolla yläkerran pitkällä käytävällä. Siinä tulee hiki ja jano molemmille. Vaarille ainakin jano!
Karstulassa ollaan käyty kaksi kertaa hurmaamassa paikallinen yksityinen eläinlääkäri. Tai mulle se on vaan Terhi. Terhi Simonen-Jokinen. Terhi hoiti mun silmätulehdusta ja korvavaivoja. Nyt on kaikki kunnossa. Se vauvasta asti vaivannut silmän vuotaminen johtui kuulemma kyynelkanavan tukkeumasta. Sitä oli molemmissa silmissä. Terhi sen vaivan paransi. Vaikka en mä itse siitä mitään tiennyt. Kerran vinkasin, kun Terhi pisti mua jollain piikillä pehvaan. Hetken päästä kaikki alkoi tuntumaan niin mukavan rennolta. Rauhoituin tosi nopeasti. Unen läpi kuulin kun Vaari sanoi näkevänsä minut ensi kertaa näin rauhallisena! Halusi vielä ostaa Terhiltä niitä piikkejä, vaikka salaa tiskin alta. Onneksi Terhi ei myynyt. Vois olla noita raukeita hetkiä vähä turhan usein.
Tässä eräänä päivänä Vaari sanoi Mummulle, että on pieni onkelma! Mummu kysyi onko onkelman nimi Helminen. (Mä oon niille yhtä suuri idoli kuin Raipekin) ON TODELLA!
"Helmi ei pysy pihassa". Vaari sanoi. Miten niin en pysy pihassa. Etupiha ja takapiha on samalla tontilla. Etupihalta kuului tuttujen kamujen puhetta ja niinpä päätin käydä paiskaamassa tassua poikien kanssa. Välimatkaa n. 15 metriä, siitä terassin kupeesta. Neljäkytäsenttiä umpihankea. Vähä meinas upottaa, mutta pääsin kuitenkin! Ja laumanjohtaja perässä. Sisävaatteissa ja sandaaleissa. Hyvin näytti sandaalit pysyvän jaloissa. Helppohan sen oli tulla mun aukasemaa polkua pitkin!
Sai mua niskasta kiinni, juuri Riston auton kohdalla. Sitten mentiinkin sisälle. Paraatiovesta. Ja lujaa!
Myöhemmin iltapäivällä laumanjohtaja vei minut kauemmas takapihalle tarpeilleni. Kuului jokin epänormaali metallinen ääni ja ihmisten puhetta. Ei muuta kuin katsomaan vaihtoautopihan puolelle. Huoltohallin ovet auki ja niistä sisälle. Onneksi laumanjohtajalla oli saappaat jalassa. Sai minut kiinni, ennenkuin hallista poistuva auto ehti lähteä liikkeelle!
Sen jälkeen ollaankin kuljettu aika usein pannan ja taluttimen kanssa! Välillä saan mennä vapaastikin. En vain voi mitään sille, kun ne rusakon jäljet tuoksuu niin hyvälle. Pakko niitä on vähän seurata. Kunnes hangesta ei kuulemma näy kuin hännän pää! Ja kuuluu laumanjohtajan huuto! Muuten menee ihan mukavasti. Ainakin mulla! Ja varmaan laumanjohtajalla ja Mummullakin. Ainakin siitä päätellen, että mun tyyny on edelleen niiden tyynyjen välissä. Ja siinä mä oon ollut joka yö. Illalla joudun joskus pari kertaa lattialle, kun täytyy testata hampaita Vaarin käsivarteen. Kyllä mä parin lattialla käynnin jälkeen osaan olla jo ihan kiltisti!
Mitähän sinne Väinö-veljelle, Mette-mammalle ja ihmisveli Roopelle mahtaa kuulua. Ihme juttu, kun Roope ei ole kirjoittanut mulle mitään. Ei ne varmaan siellä AMK:ssa opeta viimeisenäkään vuonna tota kirjoittamista. Kaikki vaan nykyään tekstailee!
No niin ystävät ja kylän koirat. Ryhdistäydytäänpä ja ruvetaan taas mailaileen vähän useammin. JEE ja VUH VUH VUH !!!!!