Tänään oli sitten se kauan odotettu päivä. Käynti Ylöjärven Viljakkalan Karhen Mörköperällä. Kaikkea nuo kuntaliitokset tuovatkin tullessaan!
Aamulla lähdettiin kuuden jälkeen ajelemaan kohti Ylöjärven Viljakkalan Karhen Mörköperää. Myöh. YVKM ! Siellähän me oltiin perillä kokolailla yhdeksän maissa.
Pikkusen oli meluisa vastaanotto. Tunsin itseni aivan suureksi staraksi, jota fanilauma aidan takana odottaa. Tuttuja partoja ja murinoita siellä vilahteli aidan rakosista. Jee !!! Tuntuipa mahtavalta palata kotitanhuville! Väinö-velikin kirjoitti blogissaan, että Helmi-siskokin menee huomenna YVKM:lle aamupalalle. Voi höpsö Väiski sua. Mää meinasin ollakin se aamupala, kun Mette-muori kävi persuuksiin (lue; Helmi-neidin pikku pehvaan) kiinni. Aivan samalla raivolla, jolla mä käyn vaarin käteen, kun se yrittää tehdä musta salonkikelpoista, nättiä pikku tappajaa, nyppimällä mun karvojani! No Reetta-täti (sori Reetta) sitten pelasti mut. Se vei meidän Mette-mamman yläkertaan jäähylle. Mutta olihan siellä muitakin kavereita. Pete ja Tupuna-täti ei oikein olleet kiinnostuneita leikeistäni, mutta Oilin kanssa meillä oli tosi hauskaa.
Valokuvasta näet, kuinka Tupuna-täti hymyilee Helmi-neidille! Valloittava hymy!!!
Harmi, kun tuo Mummun ja Vaarin aikataulu oli niin kireä. Maittavien kahvien jälkeen jouduimme melkein heti jatkamaan matkaa.
Seuraavalla kerralla täytyy mennä Mette-mammaa katsomaan vähän laitetumpana. Nyt mamma oli varmaan vihainen, kun en ollut huolehtinut ulkonäöstäni. Toisaalta mä haluaisin kyllä olla vähän ton Tupuna-tädin näköinen. Se lisäisi katu-uskottavuutta!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti