sunnuntai 16. toukokuuta 2010
ESKARI ALKOI !
No niin! Eilen se alkoi meikäplikan opintie. Koirakoulu. Sattuneesta syystä meikäplikkaa ei arvattu lähettää mihinkään yleiseen opinahjoon, vaan tilattiin yksityisopettaja Ylöjärveltä asti. Vaarin siskontyttö Marja. 13 VEE. Toi samalla mukanaan oman koiransa, kettuterrieri Hipun. 1,7 VEE. Siinä sitä asiantuntevassa opetuksessa opittiin niin istumiset, maahanmenot ja passaamiset. Iisi homma, kun on hyvä ope.
Vaari kyllä vähän ihmetteli, minkä takia mun täytyy opetella istumaan ja menemään maahan. Ei ole kuulemma nähnyt vielä tähän päivään mennessä mun seisovan viikkoakaan yhteen menoon! No Vaari on Vaari. Kalkkis! Ehdottipa vielä, että pisneksen kannalta olisi paljon tuottavampaa, jos Helmi kävelisi takajaloillaan toisen kerroksen parvekkeen kaidetta pitkin ja samalla vilkkuttelisi ohikulkeville rekkamiehille!
Mutta on se vaan hieno tunne, kun saa käyttää päätään muuhunkin, kuin Vaarin varpaiden kyttäämiseen.
Olihan meillä Hipun kanssa sopivasti välituntejakin. Ehdittiin touhuta tarhassa monet touhut. Avattiin kiinaan lähteviä tunnelinsuita 2 kappaletta. Hippu esitti takajaloilla tanssimista ja minä kehitin oman tanssin. Se ei ole humppaa, vaan hemppaa. Siinä mäyräkoira kiipeää kettuterrierin selkään ja sitten vaan mennään!
Väinö-veikan huikean hienosta ekasta näyttelymestyksestä innoistuneina päätimme myös järjestää oman näyttelyn. Kolkanlahden avoin kielenvenytyskilpailu. Olosuhteet kisassa olivat mahtavat. +26c. Molemmat oltiin rotumme parhaita!
Marja antoi vaarille kotitehtäviä. Tulevat tänne seuraavan kerran juhannukseksi.
Joko minä tai Vaari ymmärrettiin kotitehtävät väärin. Minä en ainakaan kuullut puhuttavan mitään toisen kerroksen parvekkeen kaiteiden alapuolelle viritettävästä turvaverkosta! Jotain semmosta se kuulu Mummolle sanovan menevänsä tekemään.
HUH HUH !
Vaari kyllä vähän ihmetteli, minkä takia mun täytyy opetella istumaan ja menemään maahan. Ei ole kuulemma nähnyt vielä tähän päivään mennessä mun seisovan viikkoakaan yhteen menoon! No Vaari on Vaari. Kalkkis! Ehdottipa vielä, että pisneksen kannalta olisi paljon tuottavampaa, jos Helmi kävelisi takajaloillaan toisen kerroksen parvekkeen kaidetta pitkin ja samalla vilkkuttelisi ohikulkeville rekkamiehille!
Mutta on se vaan hieno tunne, kun saa käyttää päätään muuhunkin, kuin Vaarin varpaiden kyttäämiseen.
Olihan meillä Hipun kanssa sopivasti välituntejakin. Ehdittiin touhuta tarhassa monet touhut. Avattiin kiinaan lähteviä tunnelinsuita 2 kappaletta. Hippu esitti takajaloilla tanssimista ja minä kehitin oman tanssin. Se ei ole humppaa, vaan hemppaa. Siinä mäyräkoira kiipeää kettuterrierin selkään ja sitten vaan mennään!
Väinö-veikan huikean hienosta ekasta näyttelymestyksestä innoistuneina päätimme myös järjestää oman näyttelyn. Kolkanlahden avoin kielenvenytyskilpailu. Olosuhteet kisassa olivat mahtavat. +26c. Molemmat oltiin rotumme parhaita!
Marja antoi vaarille kotitehtäviä. Tulevat tänne seuraavan kerran juhannukseksi.
Joko minä tai Vaari ymmärrettiin kotitehtävät väärin. Minä en ainakaan kuullut puhuttavan mitään toisen kerroksen parvekkeen kaiteiden alapuolelle viritettävästä turvaverkosta! Jotain semmosta se kuulu Mummolle sanovan menevänsä tekemään.
HUH HUH !
tiistai 11. toukokuuta 2010
LUOMUHOITOA !
Käytiinpä tossa Vaarin kanssa iltalenkillä tossa takamettässä. Semmonen 4 kilometriä mettäautotietä pitkin. Ja minä noin 6 kilometriä mettäautotietä ja mettiä pitkin!
Siinä luonnonrauhassa kulkiessa tuli kuitenkin pieneen mäyräkoiranmieleeni eräs asia.
Onkohan noi synteettiset lääkkeet kuitenkaan kovin terveellisiä. Pitäiskö sittenkin turvautua siihen paljon puhuttuun luomuun? Päätinpä sitten kokeilla sitä luomua, kun kerran oli sopivasti tarjolla. Ei enään mikään höyryävän lämmin, mutta tuore kumminkin. Hirvenpaskakasa. Oli siinä mahtava kieritellä ja maistella sitä, kun Vaarikin oli jäänyt minusta vähän jälkeen! Osaa ukko näköjään vielä juostakin. Heti kun näki mitä olen tekemässä. Luomuhoito loppui aika lyhyeen, vaikka takaisin tullessa pääsinkin vielä ottamaan nopeat siihen kasaan. Nyt kuullemma mennään saunaan. Marssijärjestys vain on muuttunut. Ensin suihkuun ja sitten löylyyn. Se siitä luomuhoitokokeilusta!
Siinä luonnonrauhassa kulkiessa tuli kuitenkin pieneen mäyräkoiranmieleeni eräs asia.
Onkohan noi synteettiset lääkkeet kuitenkaan kovin terveellisiä. Pitäiskö sittenkin turvautua siihen paljon puhuttuun luomuun? Päätinpä sitten kokeilla sitä luomua, kun kerran oli sopivasti tarjolla. Ei enään mikään höyryävän lämmin, mutta tuore kumminkin. Hirvenpaskakasa. Oli siinä mahtava kieritellä ja maistella sitä, kun Vaarikin oli jäänyt minusta vähän jälkeen! Osaa ukko näköjään vielä juostakin. Heti kun näki mitä olen tekemässä. Luomuhoito loppui aika lyhyeen, vaikka takaisin tullessa pääsinkin vielä ottamaan nopeat siihen kasaan. Nyt kuullemma mennään saunaan. Marssijärjestys vain on muuttunut. Ensin suihkuun ja sitten löylyyn. Se siitä luomuhoitokokeilusta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)