maanantai 18. tammikuuta 2010
Eläintarvikeliikkeessä
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Helmin sänky
Toimintaa
Pikkasen meinaa pikkuplikan jalat olla arkana. Ja Vaarin jalat kanssa. Ollaan kahtena päivänä tehty sen verran matkaa, että täytyy jossain vähän tuntuakin.
Tänään käytiin taas keskustan suunnalla katselemassa, jos vaikka näkyisi muita koiria. Mutta ei! Pelkkiä pissaläikkiä vaan, mutta kyllä nekin kiinnostivat tosi paljon. Täällä kotona kun on vaan tottunut puhtaaseen lumeen ja rusakoiden ja ilvesten hajuun!
On meillä Vaarin kanssa kyllä paljon hienommat lenkkimaastot, kuin noilla "citykoirilla". Tykkylumisia puita, luokille taipuneita koivuja ja koirien kuseskelemattomia penkkoja. Kaikki olisi muuten täydellistä, mutta joittenkin on aivan pakko päristellä niillä moottorikelkoilla semmosta turhanpäiväistä ajelua. Ei ne mua niin häiritse. Mutta noi mun isommat kaverini, Larjan tallin hevoset tuppaa niistä vauhkoontumaan. Ja pikkulinnut kanssa. On meillä takapihalla yks hullunrohkea tinttikin. Olin Mummun kanssa ulkona ja tutkin tinttien maassa olevaa leipälaatikkoa. Siihen se vaan tuli. 15 sentin päähän mun kuonostani. Istu siinä leipälaatikon reunalla ihan muina tintteinä. Liikahdin kohti. Hyppäsi puoli metriä ilmaan ja palasi samalle paikalle takaisin. Menin aivan lukkoon! Mitä tolle pitäisi tehdä? En tehnyt mitään. Säälin sitä rääpälettä ja annoin sen syödä rauhassa leivänmuruja. Tolla luonteella sille kyllä koittaa viimeinen ateria aika pian!
Huomenna se taas alkaa arki ja siirrytään PR-hommiin tonne alakerran kahvilan nahkasohvalle. Onneksi Mummu taikka Vaari pääsee viemään minua välillä takapihallekkin ja yläkertaan syömään ja nukkumaan. Mitähän sinne Väinö-veljelle mahtaa kuulua? Ollankos sitä jo opittu kulkemaan rapuissa?
Helmi-tytöltä terkkuja Väinölle ja muillekin sisaruksille, sekä Mette-mammalle !!!
Tänään käytiin taas keskustan suunnalla katselemassa, jos vaikka näkyisi muita koiria. Mutta ei! Pelkkiä pissaläikkiä vaan, mutta kyllä nekin kiinnostivat tosi paljon. Täällä kotona kun on vaan tottunut puhtaaseen lumeen ja rusakoiden ja ilvesten hajuun!
On meillä Vaarin kanssa kyllä paljon hienommat lenkkimaastot, kuin noilla "citykoirilla". Tykkylumisia puita, luokille taipuneita koivuja ja koirien kuseskelemattomia penkkoja. Kaikki olisi muuten täydellistä, mutta joittenkin on aivan pakko päristellä niillä moottorikelkoilla semmosta turhanpäiväistä ajelua. Ei ne mua niin häiritse. Mutta noi mun isommat kaverini, Larjan tallin hevoset tuppaa niistä vauhkoontumaan. Ja pikkulinnut kanssa. On meillä takapihalla yks hullunrohkea tinttikin. Olin Mummun kanssa ulkona ja tutkin tinttien maassa olevaa leipälaatikkoa. Siihen se vaan tuli. 15 sentin päähän mun kuonostani. Istu siinä leipälaatikon reunalla ihan muina tintteinä. Liikahdin kohti. Hyppäsi puoli metriä ilmaan ja palasi samalle paikalle takaisin. Menin aivan lukkoon! Mitä tolle pitäisi tehdä? En tehnyt mitään. Säälin sitä rääpälettä ja annoin sen syödä rauhassa leivänmuruja. Tolla luonteella sille kyllä koittaa viimeinen ateria aika pian!
Huomenna se taas alkaa arki ja siirrytään PR-hommiin tonne alakerran kahvilan nahkasohvalle. Onneksi Mummu taikka Vaari pääsee viemään minua välillä takapihallekkin ja yläkertaan syömään ja nukkumaan. Mitähän sinne Väinö-veljelle mahtaa kuulua? Ollankos sitä jo opittu kulkemaan rapuissa?
Helmi-tytöltä terkkuja Väinölle ja muillekin sisaruksille, sekä Mette-mammalle !!!
Hirveitä nahkoja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)