SAARIJÄRVEN PLIKAT TOIVOTTAA RIEMUKASTA JOULUNAIKAA KAIKILLE KAMUILLE!.

HELMI VASEMMALLA JA MIMMI OIKEALLA. ON YHTEINEN TONTTUMYSSY!

ITSENÄISYYSPÄIVÄN VIETTOA

Tällä tavalla vietettiin vaarin kanssa itsenäisyyspäivää, kun mummu hoivasi mahatautista Mimmiä kotona. Hauskaa oli. Paitti Mimmillä.
Rakkauvella Teitin Helmi-neiti!

Juhlapäivä !

Tänään sitä sitten vietettiin. Jotkut puhuvat isänpäivästä, mutta Koiramäen ajastaika kertoo kylläkin tänään olevan Laumanjohtajanpäivä. Onneks toi siskoplikka Mimmi hokas sen jo eilen. Osattiin tänään sitten muistaa laumanjohtajaa heti aamusta. Ruvettiin molemmat pyytään pihalle vähän ennen kuutta. Mitäpä Laumanjohtaja ei meidän takia tekisi. Tossut jalkaan ja alakertaan päästään plikat pihalle. Koitti toi uus missi siinä vähän rappusissa etuillakin, mutta ei se ulkonäkö, vaan voima mikä ratkaisee! Olin ekana ulkona. Sieltä sitten takasin nukkumaan. Paitti Laumanjohtaja. Mää nukuin sen sängyllä ja toi uus Kolkanlahden missi sen tyynyllä. Äänistä päätellen rupes keitteleen ittelleen kahvia. Me vaan akkaporukalla Mummun kanssa katteltiin kauneusunia. Paitti Mimmi. Se on omasta ja tuomareiden mielestä ihan riittävän kaunis.
Laumanjohtaja järjesti meille yllätyksen. Se vei koko meidän porukan ulos syömään!
Julmien Lammien nuotiopaikalle. Kyllähän se meille passas. Kaksi kilometriä umpihankea ja tulet palamaan. Ei me Mimmin kanssa paljon ehditty tulilla istumaan. Koskematon hanki veti puoleensa. Tai ei ihan koskematon. Olihan siellä kulkenut kärppiä ja lumikoita. Myös yksi hirvi oli lähtenyt aivan meidän edestä karkuun! Ei me vaan ymmärretty niitten isojen jälkien päälle mitään. Paljon mielnkiintosempia on sellaiset jäljet, jotka päättyvät jonkun mättään alle!
Terveisiä saunasta! Käytiin tässä välissä vähän löylyttelemässä Mummun ja Laumanjohtajan kanssa. Se on meidän mielipuuhaa!
Mutta siellä Julmien Lammien nuotiopaikalla nautittiin oikein Laumanjohtajapäivän menu. Ryynimakkaraa, chilituorejuusto-Wilhelmiä ja lihapiirakoita. Päälle ryypättiin kuumaa mehua. Tai siis Mummu ja Laumanjohtaja ryyppäs. Laitanpa tohon mukaan muutaman foton, niin voitte kateellisina katsella, kuinka upea päivä tänään Saarijärven korvessa oli!
Rakkauvella Teitin kaikkien Helmi-neiti

Pari kuvaa näyttelystä

MISS JYVÄSKYLÄ KILPAILUT 13.11.2010

"Normaalisti kehittynyt hyvänkokoinen nuori narttu. Hyvät mittasuhteet. Tarpeeksi vahva. Suoralinjainen, tarpeeksi vahva pää. Suorat eturaajat. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Hyvät raajojen kulmaukset. Eturinta kaipaa vielä hieman lisää täytettä. Erinomainen karkea karva. Reipas, vilkas ja iloinen." Jaa mikä se on? No ei ainakaan Mummu tai Vaari. Sehän on Reettan Pink Princesse, eli maatiaiskielellä meijän Mimmi.
Tämmöttiä se kirjoitti tuomari papereihinsa ja palkitsi koko homman nimen mukaisella, vaaleanpunaisella nauhalla! Palkintosija ERINOMAINEN !
Mimmi haluaa kiittää kaikkia, jotka olivat mukana tapahtuman järjestelyissä;
Koreografia ja esiintymisasu: Reetta
Ilmoittautuminen ja logistiikka: Vaari
Matkamuonat ja varusteet: Mummu
Kannustus ja tsemppaus: Tamperelainen fanikatsomo
Vaarin mielestä näin mahtava ura esiintyvänä taiteilija olisi parasta lopettaa näin huipulta. Kattotaan ny kumminkin joskus vielä toinen kerta.

Terveisin Mimmi (Reettan PINK Princesse

KAVERUKSET PERS JA KÄRPÄNEN

Semmottilla nimillä Laumanjohtaja kutsuu meitä, kun ollaan kotioloissa kuljettu sen perässä vaikkapa kolme tuntia. Seurataan sitä vessaan, suihkuun, saunaan, parvekkeelle, alaovelle ja joka paikkaan mihin se menee. Me välillä niin tykätään siitä.
Tänään mä sitten näin oikein petolinnun! Sanoin Laumanjohtajallekin, kun se tuli ulos katsomaan mun haukkumistani, että toi on varmasti kotka. Iso, pitkät sulat ja käveleekin niin arvokkaasti. Ei ollu kuulemma kotka. Oli fasaani. Aika arvokkaan näkönen kundi kumminkin. Otti jalat alleen, kun hyökkäsin kohti ja haukuin. Jäi rehveli kymmenen metrin päähän pienen koristemännyn taakse kurkimaan tarhaan päin. Osaan määkin vakoilla. Kyttäsin sitä koivun takaa. Ei varmaan nähny musta kun mun pääni. Aika hyvin piilouduttiin molemmat!
Laumanjohtaja sano, että fasaania ei saa haukkua. Siitä tehdään lounasta ja tarjotaan se lähiruokana. Sanoinkin laumanjohtajalle, että yhdestä fasaanista ei isoa soppaa saa aikaseks. Kysy multa; kuka on puhunut yhdestä fasaanista. Samaan pataan laitetaan muutkin lintulautaa terrorisoivat siivekkäät. Kolme harakkaa ja kaksi närheä. Niitä kun yön yli punaviinissä marinoi, niin johan tulee kuulemma semmonen riistakeitto, ettei näillä selkosilla oo ennen syöty!
Meillä tuleekin tästä lähiruuasta varmaan oikei teemaviikko. Takapihalta laumanjohtaja löysi aamulla kauriin ja rusakon jäljet. Mitähän se niitten höysteeks keksii. Antas ees niitten mun rottien olla tällä kohdalla rauhassa.
Oltiin me Laumanjohtajan ja Mummun kanssa viime viikonloppuna baarikierroksellakin.
Käytiin meinaan nääs kuukkelipaarissa. Se on semmonen tosi salanen paikka tuolla Tiilikan korvessa. Yks Iisakki sitä on pitäny jo yli kymmenen vuotta. Mettäautotieltä rämmittiin semmosen leton yli sekametsärinteeseen, johon oli rakennettu lintujen syöttöpaikka, laavu ja nuotiopaikka. Aivan upeaa! On eteläisen Suomen yksi harvoista Kuukkelien esiintymispaikoista. Siellähän niitä oli kolmin kappalein meitä odottamassa. Ensin pikkasen vierastivat meitin porukkaa. Johtu varmaan siskoplikka Mimmistä. Se haisi niin dödölle. Pesivät sen illalla oikein shamppoolla. Kyllä ne Kuukkelit pikkuhiljaa siihen lemuun tottuivat ja tulivat metrin päähän syömään leipäpaloja ja rasvatankoja. Samaan porukkaan liittyivät myös muut pienemmät linnut, joista rohkeimmat, Hömötiaiset hakivat pähkinät suoraan kädesta! Olihan mahtava reissu! Pistän tähän pari kuvaa sieltä Kuukkelipaarilta.
Rakkauvella Teitin Helmi-neiti!

JEEEE !!!!! LUNTA!

Tällaiselta meilläpäin näytti tänään, kun oltiin Vaarin kanssa metsässä. T: Helmi ja Mimmi (kuvassa)

LIIAN SUURI SUU, VAI PURENTAVIKA?

Meitin Helmillä meinaan. Otettiin tossa toissailtana vähä reippaammin yhteen. Ensin porraskäytävässä, sitten takapihalla ja loppupainit yläkerran eteisessä. Pihalla ensin Laumanjohtaja kippas kymmenen litraa jääkylmää vettä meidän päälle. Se helpotti hetkiseksi. Ei oikein meinattu Helmin kanssa tajuta tapahtunutta. Sisälle päästyä tunteet lämpeni uudestaan. Mun oli pakko pitää vähän puoliani. Taisin voittaa sen skaban kolme nolla. Laumanjohtajalla kaksi reikää kämmenselässä ja Helmi-siskolla turpavärkki uuden mallinen!
Ei antanu Mummun, eikä Laumanjohtajan tutkia. Vertakin sieltä tuli pikkasen.
Aamulla oli siskoplikan turpa kun jäniksellä. Laumanjohtaja pääsi sitä sen verran katsomaan, että tuumasi oikean puolen posken olevan halki. Se oli vaan veikkaus, koska siskoplikka ei vieläkään antanut koskea.
Siittä sitten taas kerran puhelinyhteys Eläinlääketieteen tohtori Terhiin. Saivat ajan puolille päiville.
Lääkäriin mentiin entiseen malliin. Häntä heiluen ja eteisen matto rullalle! Ilopissatkin tuli lattialle Terhin tavattua, mutta ei saanut Terhikään koskea.
Tehillä oli kuitenkin salainen ase. Pieni piikki persuuksiin ja niin siskoplikka lähti unten maille.
Eipä ollu tohtorikaan ennen nähnyt moista. Helmin oikean puolen pitkä raateluhammas oli ylähuulen läpi!. Ilmankos näytti vähän ristiturvalta!
Sieltä se lekuri irrotti poskilihan hampaasta. Ei jääny kun sukkapuikon mentävä reikä. Ja ajeltu karvaton alue reiän ympärille.
Tarinan opetus. SEN SIITTÄ SAA, KUN LOUSKUTTAA LIIKAA LEUKOJAAN SISKOPLIKALLE! Eli mulle Mimmille. Antibioottikuuri ja sillä pitäs tulla kuntoon.
Kannattas pitää suunsa vähä soukemmalla, niin ei puris itteensä. Mokomakin köntys!
Rakkain terveisin Teille kaikille. Mimmi-neiti.

PARRANPÄRISTELYÄ !

Heissan vaan kaikki fanit. Täällä teidän MIMMINNE!
Taitaapi Helmi-siskollakin olla tänään vähän parempi päivä. Koulutti mua enään Mummun Aino-tohvelilla. Tosi pehmeetä kyytiä! Turhista hermoili. Mä vaan tein pientä inventaarioo meirän tavaroista. Keräsin niitä ittelleni ja koitin ehkä vähän omiakkin niitä. Moinen pikkusielu otti siitä nokkiinsa, ei kun kuonoonsa kai pitäisi sanoa! Taitaa reppana olla sekaisin siitä rotasta. Potee varmaan jonkinlaista rottafobiaa. Lähes yhtä paha, kuin vaarin Jorma Uotinen-fobia. Helmillä on rotta jo eteisen seinän sisässä, parvekkeenkaiteen sisässä ja milloin missäkin sisässä. Haukkuu ja puree milloin mitäkin paikkaa asunnossa.
Tänään kuulin Mummun ja Vaarin taas puhuvan siittä Jyväskylän koiranäyttelystä. Mulle on varattu aika trimmaukseen samalle viikolle. Mä jo vähän funtsinkin, mitä mä haluan mulle tehtävän. Ekaks etutukan tupeeraus. Tokaks hopeen väriset rakennekynnet. Kolkiks reisipituset nahkasaappaat. Nelkiks täyspitkä turkki, mieluummin lumileopardista. Kyllä mä varmaan saan ne. Vaari tekee mun puolestani mitä vaan. Ainakin mä luulen niin. Kerrankin se sano mulle, että jos sillä olis tommonen katse kun mulla, niin sen ei olis ikinä tarvinnu tehrä töitä. Aina olis elättäjiä löytyny.
Me ollaan jo Helmi-siskon kanssa saatu olla kahvilan sohvalla yhdessä pieniä pätkiä kerrallaan. Hyvin ollaan siellä pysytty asiakkaiden ihailtavana ja rapsuteltavana.
Välillä on meinannu kyllä tulla ahdasta. Kaks pikkumäykkyä kyllä mahtuu kolmen istuttavalle nahkasohvalle. Mutta välillä kahden pikkumäykyn egot ei tahdo mahtua samalle sohvalle. Ollaan me kyllä Vaarilta kiitosta saatu sohvalla pysymisestä!
Majotustiloissa on taas ollut asukkaita, joten se on vähän pienentänyt meitin reviiriä. Mutta hyvin tässä ollaan pärjäilty. Paitti siskoplikka rottiensa kanssa!
Saunan ovi kolahtelee siihen malliin, että täytyy tästä varmaa lähteä kylpemään. Sauna on paikka, jossa me Helmin kanssa makaamme hievahtamatta lauteilla. Toivottavasti Helmi ei tänään haista lauteiden alta, tai saunan seinän sisästä sitä olematonta rottaansa!
Terveisin Teidän MIMMINNE!

ÄRSYTTÄVÄ IPANA!

Tekis kyllä paremminkin mieli sanoa, että ärsyttävä apina. Mistä lähtien mäyristen paikka on ollut sohvan selkänojalla? Vahtii sieltä korkeuksista keikkea mitä mä teen.
Ja hitto vieköön! Uskaltaa vieläpä hypätä kimppuuni. Kyllä mää oon sitä mieltä, jotta kunnon mäykkyplikka kulkee jalat tukevasti maassa, eikä keikaroi missään tuolien selkänojilla! Pikkasen FIFImäistä puuhastelua. Sanon minä.
Oli se eilenkin niin olevinaan, kun pääsi Vaarin kanssa käymään autoliikkeen puolella. Ettivät muka jotain verijälkeä.Mutta Mummu paljasti mulle niiden harjottelevan näyttelyesiintymistä. Mitähän siitäkin tulee! Sais Vaari tilata sille Koiramäen Hoppi Hallista semmottet imukuppikengät, niin vois pikku apina esittää Jyväskylän Pavijonkissa vaikka sitä spaider mäniä! Kiipeilis pitkin seiniä ja tekis vaikutuksen tuomareihin! Mokomakin kaupunkilaiskeikari!
Pihallakin se seurustelee vaan kaikkien pikkunilkkien kanssa. Kuten talitiaisten, hömötiaisten, töyhtötiaisten, varpusten, punatulkkujen ja viherpeippojen kanssa. Ei se uskalla näyttää tunteitansa oikeita vihollisia kohtaan. Kuten närhiä ja harakoita. Puhumattakaan mun ykkösvihastuksestani. Rotasta! Se peeveli on tehnyt pesänsä korjaamohallin seinän sisään. Uskaltaa vieläpä tepsutella meidän tarhan poikki lintulaudan alle ruokailemaan! Ei se ipanaa kiinnosta. Mua kyllä. Pihalle kun mennään, hyökkään ensimmäisenä peltiseinän kimppuun. Vähä vihloo hampaissa, mutta seinää vaan on purtava. Ei se rotta sieltä muuten löydy!
Nonniin. Ei se anna mun tätäkään daataa rauhassa lähettää, vaan tulee tohon selkään nylkyttään. Täytyypi lopetella ja hakea kurinpalautusroksi esiin. Antaa sille pienet iltaläpsytykset. Päin kuonoa!
RAKKAUVELLA Teitin Helmi-neiti!

NARUNJATKONA!

Just joo! Alkaapi pikkuhiljaa meikäplikallekkin selviämään mitä tarkoittaa se koiranäyttelyhomma. Mummu sai tänään Mörköperältä pikkasen ohjeita siitä, kuinka sitä hommaa harjoitellaan. HUH HUH! Sano Vaari. LÄÄH! LÄÄH! sanoin minä.
Pistivät sitten semmosen ranneketjun mun kaulaani. Sen ranneketjun päässä oli metrin verran remmiä ja remmin toisessa päässä Vaari. Niin me sitten mentiin harjotteleen vaihtoautohalliin. Oli ihan uus paikka mulle. Niin maan tolkuttomasti uusia hajuja.
Naru vaan oli lyhyt ja turhan piukalla. Vaari höpötti vieressä, että nyt Mimmi kävelee ylväästi pää pystyssä, eikä saa yhtään riuhtoa! En oikein malttanu. Vaari olikin sitä mieltä, että liikkumiseni muistutti enemmän, olikohan se hifi- , vai vihikoiran menoa. Sellainen ei kuullemma näyttelyssä passaa. Ei saa nuolla lattiaakaan haistelujen välissä!
Pitäs kuullemma Vaarin mielestä osata askeltaa niinku se telkkarissa esiintyvä homo, se Jorma Uotinen. Pää pystyssä ja selkä suorana. Kas kun ei vielä ylisuuria silmälaseja mun nenälleni. Ja erokirje Koiramäen kappeliseurakuntaan.
Ei vetele sanon minä.
Sanos Vaarikin mieluummin, että ole ryhdikäs, kuin Mannerheim.
Koitin esittää Vaarille vähän muutoksia tähän näyttelykostyymiin. Ei kuulemma onnistu. Näyttelyssä ei voi kuullemma olla valjaissa kahdeksan metrin narun päässä. Eikä vapaana. Aika niuhoo sakkia sanon minä! Ei siellä kuullemma saa esittää mitään temppujakaan. Turhaan oon Helmi-siskon kanssa harjotellu sohvatemmpua. Minä seison olkkarin sohvan selkänojalla ja teen sieltä hypyn Helmin niskaan. Annan sille kuitenkin aina etumatkaa. Puolitoista metriä. On siskoplikka vähän hidas jaloistaan.
Vaari joutui jo siirtämään meidän koppiakin kauemmas aidasta ja lintulaudasta, kun huomasi mun mahtavat sirkustemppuilijan lahjat.
Mennään kuullemma huomennakin sinne vaihtoautohalliin. Katotaan sitte. Jos ei tunnu mukavalle, niin järjestän sinne aivan uusia hajuja!
Mikähän on muuten semmonen ruskea nauha, joita näyttelyissä jaetaan. Vaari sano, että semmonen tulee ainakin, jos ei muuta saada. No ei se mitää. Onhan se ruskea aika lämmin väri ja sopii turkinkin väriin!
Rakkain terveisin Teidän kaikkien kamujen MIMMI!

NON NII JOO!

Nys se Mimmi-ipana jo luulee suuria ittestään! Vai oikein muka missikisoihin. Ei vähempää vois mua kiinnostaa. Mää pääsenkin siksi päiväksi Eiran luokse Kalmariin hoitoon. Aina se reissu yhet missikisat voittaa. Muutenki se on vähä erikoine. Se vaan rakastaa kaikkia typeriä vinkuleluja, joita se sitten huudattaa mun korvani juuressa. Aivan järkyttävän raivostuttavan ärsyttävää. On mulla siihen kyllä keinot. 1. varotus; hakkaan oransilla roksilla lattiaan. 2.varotus; hakkaan hollannikkaalla lattiaan. 3. varotus; hakkaan hollannikkaalla ipanaa suoraan päähän! Jo loppuu turhanaikanen vingutus. Mettässä kun mennään, niin ei se osaa vahtia Laumanjohtajaakaan oikein kunnolla. Se kulkee edellä, tekee isoja kaarroksia ja ajaa koppeloita ja teeriä lentoon. Joskus aikain päästä tulee katsomaan, että vieläkö Mummu ja Vaari on porukoissa mukana. Kyllä määkin ryntäilen eteenpäin, mutta mulla on sellanen öbaut 48 sekunttia se aika jonka olen Laumanjohtajasta ilman katsekontaktia. Kaveria ei jätetä! Ja vanhuksista pidetään huolta! HAU!
Niitä on sitten taas mettälenkeillä ihan riesaks asti noita punanuttuja ja niiden antennikoiria. Ajavat kuullemma jotain hirviä takaa. Tyhmää porukkaa. Miksei ne ammu niitä, vaan juoksevat niitten perässä pitkin tuhansien hehtaarien selkosia.
Laumanjohtajakin käski Mummun ostamaan meille semmoset keltaset heijastinliivit. Sano jotta Kolkanlahden huru-ukot erottaa meirät karhunpennuista. Mistähän se karhunpentu nimitys tuli, kun leijonat ja tiikeritkin on keksitty.
Eipä toi laumanjohtajakaan meitä aina karhunpennuiksi kutsu. Välillä ollaan Hemppa ja Hömppä, tai Mimmi ja Timmi. Aika usein kylläkin Kolkanlahden pariaivokaksikko. On kuullemma joku melkein soututermi, vakkei soutu meidän harrastuksiin juuri kuulukkaan. Mutta ihan totta puhuen. Mää oon kyllä tosi onnellinen, että toi pikkuipana Mimmi tuli meille. Ja niin tuntuu Mimmikin nauttivan täällä olostaan. On meillä meinaan niin perusteellisen paljon tekemistä, kun meitä on kaksi. Millään en yksin olisi tässä ajassa ehtinyt tuhota niin paljon pöydän, -ja tuolinjalkoja, kuin ollaan yhdessä Mimmin kanssa tehty. Se välillä mua harmittaa, kun en olekaan enään ainoa Mummun ja Vaarin sängyssä. Mun paikka on kyllä edelleenkin niitten välissä, mutta Mimmi on Vaarin toisella puolella. Vieläpä kainalossa ja peiton alla. Mutta ei se mitään. Onhan Vaarilla kaksi kainaloa ja hyvin ollaan sovittu. Tänään satoi ensilumi ja on vieläkin maa valkoisena. Oli se vaan tosi nastaa juosta tarhassa kilpaa Mimmin kanssa ja nauttia lumesta! Äskettäin vaari käytti meidät vaakalla. Minä 8 kiloa ja Mimmi 8,2 kiloa. Häh hää. Meinaa moinen läskibonderoosa vielä mennä johonkin missikisoihin. Eihän se varmaan kohta jaksa ees kävellä.
Nonniin. Löysi taas jostain sen himskatin vinkupallon. Lährempä sitten ettiin hollannikasta. Terkkuja kaikille kamuille. T: Teidän Helmi

Soon nääs moro täältä keskeltä suamee!

Väittivät mun kiäliopissa olevan vikaa, kun puhuin kuulemma vaan turun murretta. Eihän sitä voi puhua, sehän on turun yleisin koirarotu. Turun murre. Mikäs on turun yleisin sukunimi. Ainaskin lankapuhelinten aikaan se oli Mulkukka. Aina kun turkulainen tuli illalla kotiin, se kysy ensimmäisenä; onks mul kukka soittanu? Laumanjohtakin arvostaa Turkua aika korkealle. Se on laumanjohtajan mielestä hyvä kaupunki, mutta palaa liian harvoin!
Ollaan meinaan viikonloppusin kuljettu täällä pohjoisen Keski-Suomen metsissä aikas lailla. Tässäkin kuvassa toimin tähystäjänä, kun ollaan matkalla Kulhanvuorelle. Meillä tulee siellä Helmi-siskon kanssa semmonen seittemän kilometriä kuljettavaa, kun vähän poikkeillaan poluilta. Mummu ja Vaari selviää reilun neljän kilometrin taivalluksella. Ekalla reissulla muutama viikko sitten osuttiin Helmi-siskon kanssa sellaisen korkean puukasan päälle. Se kasa oli aivan luontopolun vieressä lammen rannassa. Laumanjohtaja kun näki meidät, johan alkopi huuto! POIS SIELTÄ JA HETI! Oli kuullemma jokin majavan pesä. Eihän me todellakaan voitu tietää, mikä on majava ja mikä on sen pesä. Minuutti laumanjohtajan huudon jälkeen tiedettiin mikä on majava. Se on eläin, joka lähtee seuraamaan talonsa katolla hyppiviä pikkumäykkyjä. Onneksi se seurasi meitä vedessä rantapolun vierellä ja paukutteli pyrstöllään (Laumanjohtajan sanonnan mukaan helvetin lujaa) veteen. Mummukin nauroi, että johan löyty plikoille kahdeksan jalkaa mahan alle. Mentiin Helmi-siskon kanssa meinaan aika lujaa. Ei se majava mitään, mutta kuulin Mummun ja Vaarin keskenään puhuvan, että mitä olisi tapahtunut, jos plikat olisi törmänneet siihen karhun paskaan, joka oli siellä polulla vähän ennen majavan pesää. Mentiin Helmi-siskon kanssa onneksi pitkin metsiä. Meitähän ei mitkään kakkajutut kiinnosta! Meille on luvattu tuoda takapihan tarhaan yksi Supin pentukin. Mikähän sekin on? Mummu on kovasti sitä tuontia vastaan, mutta Vaarin mielestä voitas katsoa, kummalla on enemmän saalistusviettiä. On sitä tietenkin mulla, mutta nyt mä alan valmistautuun missikisoihin. Ovat nääs ilmottaneet mut Jyväskylän koiranäyttelyyn 13.11.2010.
Sen verran tosissani otan tän skaban, jollen rotuni parhaana paikalta poistu, niin saa Laumanjohtaja itte mennä sinne taluttimen päähän keikistelemään!
Alkaa kuulumaan toi helmi-siskon "harmitushaukkuminen", joten eiköhän oo mentävä härnään sitä ihan oikeesti. Ettei vaan turhaan hauku. Terveisin Teidän Rakas, Kaunis, Rohkea, Rotunsa paras ja Urhoollinen, MIMMINNE.

Heippatirallaa!

Meillä on ollu pieni katkos tän plokin kans, kun laumanjohtaja halus ensin vierottaa Mimmin siitä Turun murteesta. Kyllä se olikin sillä sitkeässä, mutta ny se jo ymmärtää tampereen kiältä ja tätä keski-suamessa puhuttavaa sekamelskaa. Kyllä Mimmillä jo kovasti olisi halua kertoilla täältä kuulumisiaan, mutta minä ns. vanhempana voisin kertoa sen käärmejutun. HUH HUH sano meirän vaari! Oltiin nääs mää, Mimmi ja laumanjohtaja kävelyllä tossa meidän lähimettässä, Varkausvuorella. Mimmi-ipana oli ensimmäisiä kertoja vapaana mun kanssa ja niinpä me plikat singahdeltiin sinne ja tänne. Laumanjohtaja jäi meistä hieman jälkeen ja kotona ihmetteli mummulle, että mitähän ne plikat yht äkkiä seiso siellä mettäpolulla hännät pystyssä. Kaks plikkaa ja kolme häntää! Pääsi meitin kohdalle ja karjas heti: POIS SIITTÄ! Hetihän me lennettiin puolitoista metriä pelkästä äänen voimakkuudesta taaksepäin ja vaari nappas sitä kolmatta, sihisevää häntää, kepillä päähän. Se oikeni heti. Totesi sen tosi isoksi kyykäärmeeksi! Sitten vaari sitoi sen käärmeen puunoksan ympäri solmuun, jotta me ei päästäisi sitä pitelemään. Raukkis! Ollaan me sitä kyllä aina ohikulkiessa käyty kattomassa. Kovasti on ajanoloon päässy oksalla laihtumaan. On enää pelkkä nahka. Onneksi se meidän mettästysvietti ei toiminu tällä kohtaa oikein kunnolla, vaan osattiin pitää kuonomme erossa tästä kaverista!

Vuosipäivä !

Saarijärven plikat tässä nauttivat 1-vuotissynttäriherkkuja ja onnittelevat koko muuta pentuetta synttäripäivän johdosta! Kiitos Mörköperän porukalle kortista!

Sori vaan

Kyllä me täällä vielä ollaan, vaikka ei olla paljon ehditty kirjoittelemaan. On meinaan pukannu kiirettä niin maan perusteellisesti. 5-6 km lenkkejä joka päivä(mummun ja vaarin kilometrit) meillä sisaruksilla paljon pitempiä! Vaari sano jo meille, että Mimminkin täytyy opetella tän koneen käyttö, jotta kaverit ympäri maan pysyis ajantasalla meidän toilailuista. Heti kun illat pimenee ja aikaa on hiukan enemmän, Mimmi alkaa kanssani pitämään tätä plokia ajantasalla. Voi plikka aloittaa vaikka kertomalla,mitä me tehtiin 60 senttiä pitkälle kyykäärmeelle! HUH HUH ja HAU HAU! Paiskataan teitä faneja kohta taas uusilla bittikirjeillä!!!! Terveisin Helmi ja Mimmi

Lomalla!

Mummu ja Vaari pitivät viime viikon lomaa. Lounasta ei laitettu lainkaan ja kahvilakin oli auki vain 8.00-15.00. Kyllähän se vaan meille likoille kelpasi. Saatiin koko viikko painaa mökillä myyräjahdissa aamusta iltaan. Kaivettiin monta kymmentä uutta koloa! Vanhojen kantojen aluset ja suuret risukasat metsässä olivat parhaita paikkoja. Huutoetäisyydellä pysyttiin, eikä lähdetty minkään hajun perässä pitemmälle vouhottamaan. Kylläpä uni maittoi illalla ja vielä aamullakin,

Kiirettä ja kesälomaa !

Niin sitä on kohta kolme viikkoa kulunut uuden perheenjäsenen, Mimmin, Saarijärvelle muutosta. Paljon on asioita tapahtunut. On käyty viikonloppuvierailulla Tampereella, Vilin ja Inkan luona. Käytiin moikkaamassa Sannan porukkaa ja poikettiin Roopen luona valmistujaiskahveilla. Reissu huipentui "sukujuhliin" Reettan luona Karhella. Suuret kiitokset Reettalle ja Leksalle mahtavista tarjoiluista ja mahdollisuudesta tavata sisaruksia ja niiden mukavia omistajia !!!

Sisarukset iltapuuhissa

Minä olen Helmin sisko Mimmi

Vaari käytti minut tänään kampaajalla(trimmattavana) meillä on Helmin kanssa sama kampaaja. Se on kyllä aika kaukana ja niillä on paljon koiria. Yli kolmekymmentä Siperian Huskya! Hui! Ei mua kyllä yhtään pelottanu! Muutenkin olen pärjännyt tosi hyvin. Vaari kuului puhuvan Mummulle, että Helmi ja Mimmi olisivat jo alunperin tarvinneet koirakaverin, Se on meille pienille mäykyille tosi tärkeä juttu. Halit ja pusut kaikille kamuille ja sukulaisille. Terveiset myös Helmiltä!

JOUKKOVOIMAA !!!!

Reettan Parfyymipentueen tyttömäykky, Reettan Pink Princesse, kutsumanimeltään Mimmi tuli tänään Helmin perheeseen Saarijärvelle. Vaari haki Mimmin Tampereelta Helmin kanssa ja uusi perheenjäsen kotiutui Saarijärvelle klo 19.20.

HAUSKAA JUHANNUSTA KAIKILLE !

Meillä sitä paiskitaan töitä läpi juhannuksen. Onneksi aurinko paistaa ja linnut laulaa,

Kanalassa

Näitä kun haukkuu, kuuluu melkoinen kotkotus ja seläntakaa hihittelevä motkotus!

Rantaleijona

KESÄDUUNISSA

Niinpä sitä sitten ollaan paiskittu jo pari päivää kesähommia Puuhapuisto veijarin grillillä. Hyvin on mennyt ja ainakaan vielä en ole joutunut tuuraamaan poneja talutusratsastuksessa! Hyvä niin.
Palataanpa hieman ajassa ja tapahtumissa taaksepäin, kun on sattunut monenmoista.
Eskarin jälkeisenä päivänä minusta, pienestä mäyräkoira Helmistä, alkoi muodostua aikuinen mäykkyneiti. Alkoi ensimmäinen juoksu. Ei Mummu ja Vaari sitä heti huomannut, mutta tilanne meni siihen, että aloin merkata reviiriäni. Reviiriini kuului Mummun ja Vaarin parisängystä Mummun puoleinen osa. Kahtena päivänä ja yönä merkkailin Mummun sängyn märäksi ja sitten tuli tyly ilmoitus. Joko Mummu tai Helmi muuttaa makuuhuoneesta yöksi muualle. Tasan kaksi vaihtoehtoa. Keksittiin Vaarin kanssa se kolmas vaihtoehto ja pakattiin tyynymme ja peittomme ja muutettiin yhdessä nukkumaan pitkän vintin alkoviin! Olipa meillä makoisat oltavat kaksin leveällä parisängyllä! Kaikki meni hyvin siihen asti, kun eräänä iltana en saanut heti unta ja lähdin pois sängystä. Lattialla Vaarin puolella oli sen kännykkä ja sehän minua kiinnosti kovasti. Vaari oli ovela, tai ainakin luuli olevansa, ja nappasi kännykän lattialta tyynynsä alle. Helppo homma meikäplikalle. Heti kun kuorsaus kuului, nappasin kännykän itselleni ja piti ruveta soitteleen kavereille. En osannut avata näppäinlukkoa, joten päätin avata koko kännykän. Ensin kuoret irti. Sitten näppäinmatto irti ja lopuksi kunnon puraisu kännykän näyttöön. Vaari heräsi siinä vaiheessa, kun yritin syöttää sille kuoren terävää palaa, joka minun suussani maistui tosi pahalle. Eipä tykännyt vaarikaan siitä. Muttei tykännyt koko hommasta muutenkaan! Pikku keskustelun jälkeen haki Mummun herätyskellon ja jatkettiin unia.
Sanoipa sitten aamulla Mummulle, ettei ihmettele, jos Helmi kakkaa numeroita. Mitenkä niin, Mummu kysyi. Siksipä vaan, että Helmi söi yöllä kännykkääni ja numeromattoa ei löydy mistään!
Mummulla ja Vaarilla oli tosi kiirettä Puiston luokkaretkien kanssa. Totesivat, että eivät joka päivä ehdi olemaan riittävästi kanssani ulkona, joten päättivät laittaa minut pariksi päiväksi päiväkotiin. Ihme järjestys noilla ihmisillä. Ensin ollaan eskarissa ja sitten vasta alkaa päiväkoti. Eipä siinä mitään. Ei ole valittamista päiväkodissa olosta. Muutaman kilometrin päässä sellainen mukava Eira pitää koirahoitolaa. Paikan nimi on Tassunpaikka. Ensimmäisenä aamuna, kun menimme sinne, Vaari sanoi Eiralle, että nyt täytyy vaihtaa firman nimeä, kun Helmi tulee tänne. Uusi nimi voisi olla vaikkapa Hassunpaikka!
Päivät kuluivat Tassunpaikassa tosi rattoisasti kahden muun hoitokoiran ja Eiran omien koirien kanssa touhutessa. Vaarinkin mielestä olin iltaisin IHANAN VÄSYNYT!
Viime perjantaina oli sitten koepäivä. Sain aamulla olla Mummun sängyssä tunnin! Siitä selvittiin hienosti ja niinpä palasimme Vaarin kanssa makuuhuoneen puolelle pikku evakkoretkeltämme.
Pari ekaa päivää puistossa on mennyt tosi leppoisasti. Minulle on kertynyt jo monenlaista puuhaa. Mieluisin puuha on toimiminen rantaleijonana. Siinä voi pelotella Telkkäpoikuetta ja samalla saa jokaiselta ohikulkijalta pikku rapsutuksen!

OPPILAAT KIITTÄÄ OPEA, OPOA, KÖKSÄÄ JA VAKSIA !

HÄH HÄH HÄÄ ! SENKIN PITKÄJALKANEN KÖNTYS!

OLLAANHAN ME KAVEREITA? OLLAAN!

KYLLÄ KETTUTERRIERIKIN NAURAA OSAA, KUN OIKEASTA PAIKASTA KUTITTAA !

KIELENVENYTYSKISAN ROTUJENSA PARHAAT !

ESKARI ALKOI !

No niin! Eilen se alkoi meikäplikan opintie. Koirakoulu. Sattuneesta syystä meikäplikkaa ei arvattu lähettää mihinkään yleiseen opinahjoon, vaan tilattiin yksityisopettaja Ylöjärveltä asti. Vaarin siskontyttö Marja. 13 VEE. Toi samalla mukanaan oman koiransa, kettuterrieri Hipun. 1,7 VEE. Siinä sitä asiantuntevassa opetuksessa opittiin niin istumiset, maahanmenot ja passaamiset. Iisi homma, kun on hyvä ope.
Vaari kyllä vähän ihmetteli, minkä takia mun täytyy opetella istumaan ja menemään maahan. Ei ole kuulemma nähnyt vielä tähän päivään mennessä mun seisovan viikkoakaan yhteen menoon! No Vaari on Vaari. Kalkkis! Ehdottipa vielä, että pisneksen kannalta olisi paljon tuottavampaa, jos Helmi kävelisi takajaloillaan toisen kerroksen parvekkeen kaidetta pitkin ja samalla vilkkuttelisi ohikulkeville rekkamiehille!
Mutta on se vaan hieno tunne, kun saa käyttää päätään muuhunkin, kuin Vaarin varpaiden kyttäämiseen.
Olihan meillä Hipun kanssa sopivasti välituntejakin. Ehdittiin touhuta tarhassa monet touhut. Avattiin kiinaan lähteviä tunnelinsuita 2 kappaletta. Hippu esitti takajaloilla tanssimista ja minä kehitin oman tanssin. Se ei ole humppaa, vaan hemppaa. Siinä mäyräkoira kiipeää kettuterrierin selkään ja sitten vaan mennään!
Väinö-veikan huikean hienosta ekasta näyttelymestyksestä innoistuneina päätimme myös järjestää oman näyttelyn. Kolkanlahden avoin kielenvenytyskilpailu. Olosuhteet kisassa olivat mahtavat. +26c. Molemmat oltiin rotumme parhaita!
Marja antoi vaarille kotitehtäviä. Tulevat tänne seuraavan kerran juhannukseksi.
Joko minä tai Vaari ymmärrettiin kotitehtävät väärin. Minä en ainakaan kuullut puhuttavan mitään toisen kerroksen parvekkeen kaiteiden alapuolelle viritettävästä turvaverkosta! Jotain semmosta se kuulu Mummolle sanovan menevänsä tekemään.
HUH HUH !

LUOMUHOITOA !

Käytiinpä tossa Vaarin kanssa iltalenkillä tossa takamettässä. Semmonen 4 kilometriä mettäautotietä pitkin. Ja minä noin 6 kilometriä mettäautotietä ja mettiä pitkin!
Siinä luonnonrauhassa kulkiessa tuli kuitenkin pieneen mäyräkoiranmieleeni eräs asia.
Onkohan noi synteettiset lääkkeet kuitenkaan kovin terveellisiä. Pitäiskö sittenkin turvautua siihen paljon puhuttuun luomuun? Päätinpä sitten kokeilla sitä luomua, kun kerran oli sopivasti tarjolla. Ei enään mikään höyryävän lämmin, mutta tuore kumminkin. Hirvenpaskakasa. Oli siinä mahtava kieritellä ja maistella sitä, kun Vaarikin oli jäänyt minusta vähän jälkeen! Osaa ukko näköjään vielä juostakin. Heti kun näki mitä olen tekemässä. Luomuhoito loppui aika lyhyeen, vaikka takaisin tullessa pääsinkin vielä ottamaan nopeat siihen kasaan. Nyt kuullemma mennään saunaan. Marssijärjestys vain on muuttunut. Ensin suihkuun ja sitten löylyyn. Se siitä luomuhoitokokeilusta!

NAISTENJUTTUJA !

No niin. Tänään se oli sitten eka kerta. Meille molemmille, mulle ja vaarille. Käytiin nääs kynekolookilla. Se oli kylläkin se tuttu hovilääkärini, Eläinlääketieteen Tohtori Terhi. Mää plikka en nääs millekkään lisenssiaatille vaivojani kerro! Vastaanotolle meno oli tavanomaisen riehakas tapahtuma. Vaari ei huomannut antaa riittavästi flexiä ulos, niinpä sain ensitöikseni ruovittua neljä metriä käytävämattoa rullalle tuulikaapin ovelle vaarin jalkoihin. Oli nääs kiire tapaamaan tuttuja ja haistelemaan niitä taivaallisia tuoksuja, joita eläinlääkärin vastaanotolla yleensä on.
Siellähän ne tutut olivat. Terhi ja Mia. Ihmettelivät vähän vauhdikasta sisääntuloani, koska moni koira kuullemma vierastaa (pelkää) eläinlääkärille menoa.
Alkupusujen jälkeen pöydälle ja hillitöntä pussailua avustaja Mian kanssa.
Terhi samalla tutki takapäätäni ja totesi siellä olevan hiivaa. Oho! On kuullemma aika yleinen vaiva tällaisilla teinitytöillä, joilla pitäisi ensimmäisen juoksun alkaa. Tutki molemmat aukot. Piti häntääni toisella kädellään ja ihmetteli, kuinka se näkyvissä oleva seitsemän sentin pätkä hännänpäätä pystyy vispaamaan niin nopeasti. Varsinkin kun hän samalla tutkii sormellaan anaaliaukkoani! Mutta minä plikkahan pystyn mihinkä vain. Siinä sitten määrättiin lääkettäkin. Molempien aukkojen ympärystään kaksi kertaa vuorokaudessa korvatippoja. OHO! Sisältää kuullemma parantavia ainesosia ja sopii kuullemma tähän vaivaan vallan mainiosti.
Vaari oli kylläkin sitä mieltä, että reikä kuin reikä ja joskus kuullemma tuntuu siltä, että Helmi välillä kuunteleekin vain takapäällään.
Sitten alkoikin tapahtua tosi jännää. Avustaja-Mia otti sellaisen läpinäkyvän muovin.
Alkoi taivuttamaan sitä sellaiseksi soikioksi. Silloin arvasin, että siinä tehdään mulle uutta lelua. Heilutin häntää, haukuin ja vinguin. Ja sain sen! Kaulapantaan kiinnitettynä ja päänympärille laitettuna. JEEEE! Vähän mahtava törmäilysuoja. Testasin sitä vastaanottotilan sohvaan, kirjoituspöydän kulmaan, lipaston kylkeen ja lattiamattoon. Muuten toimi hyvin, mutta johtuukohan alkukokoonpanopaikalla saamistani lyhyehköistä jaloista, että tämän kuvun alareuna takertuu inhottavasti lattimattoon ja kynnyksiin! Terhi pyysi vaaria tarvittaessa vähän leikkaamaan suojaa lyhyemmäksi, mutta Vaari sanoi, ettei ole koskaan ajatellutkaan, kuinka hyvä suoja tuo voisi olla omille varpaillensa!
Jostain syystä poukkoiluni vaikutti läsnäolijoihin siten, että kaikilta vuosi vesi valtoimenaan silmistä ja koittivat olla nauramatta. Paitti Vaari kyllä vähän nauroikin. En pannut sitä pahakseni, koska tytöt antoivat minulle vielä koirankarkkipussin kotiinviemisiksi. Olin kuulemma niin valloittava Mäyräkoira Mauno! Vaari korjasi heti, että HELMI !
Enpähän sitten päässyt se tötterö päässäni kävelemään autoon, koska ensimmäisellä metrillä sinne tuli lapiollinen pihasoraa! Vaarin syliin, soran pois ravistelut ja menoksi. En kyllä heti kehdannut Karstulan keskustassa näyttää naamaani ikkunasta ulos. Pikitielle päästyämme pikkasen harmittelin muutamalla pikku ininällä. Sitten Vaari keksikin mukavan leikin. Avasi sen eläinlääkäritytöiltä saamani karkkipussin. Otti karkkeja käteensä ja sanoi minulle, että ota Helmi koppi. Niin sieltä vaan etupenkiltä tuli useampi kourallinen nameja tähän minun "tötterööni" ja matka jatkui mukavasti kotiin asti.

Usko nyt! En mää tätä tehny. Se oli jo nurin !

LEPPOISAT ÄITIENPÄIVÄONNITTELUT METTE-MAMMALLE SINNE MÖRKÖPERÄLLE !!!

HAUSKAA KEVÄÄNJATKOA JA TERVEISIÄ SAVUSAUNASTA !

TARHA JA LAAVU VALMIS. AURINKO PAISTAA. NYT VOI NAUTTIA OLOSTA JA VAIKKA NUKKUA !

NIMIKYLTTI PAIKALLAAN. LELUREPPU SEINÄLLÄ JA OVEN PÄÄLLÄ MUMMUN LAITTAMA SUOJELUSENKELI.

LÄHINAAPURINI (1,1m) HERRA HÖMÖ

POIS ALTA ! MUUTTOKUORMAA PURETAAN !

PITÄÄKÖHÄN TÄÄ VARMASTI VETTÄ ?

VAHVEMPIA KANKIA. TÄÄ RUPES JO VÄÄNTYYN !

YHTEISTYÖ ON POIKAA!

LAUMANJOHTAJA OSTI MULLE UUDET PURULELUT. MUUT KUULEMMA HAJOO TAI HUKKUU ! KUINKAHAN TON KANGEN SAISI VINKUMAAN?!

VAARIN KANSSA TARHANTEOSSA

ULKOVERHOUSTA SYNTYY

MINÄ JA RAKENTAJAN KÄSI

1h+eteinen 1,28 m2

POHJOISESSA KESKI-SUOMESSA KARHUNPENTUKIN HERÄNNYT TALVIUNILTAAN!

MUR MUR !!

UUDESSA LAAVUSSA

On se vaan ihmeellistä toi ihmisten touhu. Ensin rakennetaan kauheella hössötyksellä meikäplikalle hieno laavu ja tarha. Sitten leikitään ja touhutaan siellä yhdessä. Eilen päätin kuitenkin kesken leikkien vetäytyä omaan rauhaan. Menin testaamaan laavuni lepohuonetta. Hyvältä vaikutti! vetäsin siinä kahden tunnin päikkärit! Mummu se vaan huolestui ja kävi ainakin kuusi kertaa kurkkaamassa laavun sisälle, siitä pienestä pyöreästä aukosta. Luuli varmaankin Helmin karanneen. Mitäs siinä. Senkun käy kurkkimassa toisen yksityisyyttä uteliaisuuttaan. Toivottavasti ei vaan jää pehvastaan jumiin siihen aukkoon, koska tässä rakennuksessa ei ole varauloskäyntiä!

VIRALLINEN TUPAANTULIJAISJUOMA !