ONKELMIA !

Ollu vähä onkelmia. Joko kansainvälisissä linkkiyhteyksissä, tai sitten tietsikan takana olevan johtonipun kanssa. Sainpas ison pääni sinne rakoseen, sinne koneen taakse. Sitten vaan pikku purasu ja niin oltiin avaruudessa sinkoilevien bittien ulottumattomissa!!! "Nörtti-Juuso" Tampereen Hervannasta anto Vaarille vähän neuvoja. Ja tässä sitä taas roikutaan langoilla, kuin kottaraiset syksyllä.
Joulua vietettiin Mummun ja Vaarin kanssa täällä kotona. Pukki toi lahjat salaa olkkariin. Melkein joka paketissa koreili nimi HELMI ! JEE! Mä oon varmaan ollu aika kiltti. Ainakin pukin mielestä.
Tapanina piipahdettiin Ylöjärvellä tapaamassa mun ihmissisaruksiani Roopea, Mikkoa ja Sannaa. Sekä heidän lapsiaan VILIÄ, NIKOA, INKAA ja TOPIA. Mää vähän funtsin tätä perhejuttua. Hokasin siinä funtsiessa, että määhän oonkin Vilille, Nikolle, Inkalle ja Topille täti. JEE! JEE! Olen HELMI-täti! Melkein 3 kk. Aikas pienenä voi pikkumäykkykin päästä tädiksi.
Yksi joulun hienoimmista lahjoista tuli ulos takapihalle. PALJON LUNTA! Ei voi olla mitään parempaa, kuin pehmeä valkoinen lumi! Paitsi vaarin tyyny.
Mummu oli yhtenä iltana niin hempeällä päällä, että pyysi Vaaria ottamaan minut heidän väliinsä ihmissänkyyn nukkumaan. AIVAN IHANA PAIKKA!!! Sai ensin unta odotellessa näykkiä Mummua ja Vaaria. Sitten kun alkoi ramasemaan sai heittäytyä selälleen pitkin pituuttaan Vaarin tyynylle. Jalat taivasta kohti, niinkun Pispalan likoilla. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta niin Vaari Mummulle aamulla sanoi. Ja valitteli kipeitä niskojaan, kun ei koko yönä ollut tyynyä!!!
Laitanpa teille huomenna niitä takapihan kuvia. Niitä, joissa on paljon lunta ja kaikkia minun lumikäytäviäni. Tosi nastaa!

TÄNÄÄN SE SITTEN TAPAHTUI !

Mörköperältä lähdön jälkeen näin ensimmäisen vieraan koiran! Tai oikeastaan kaksi.
Mentiin semmoseen ihan uuteen paikkaan. Siellä haisi koirille. Siellä otettiin sellainen vuoronumero ja sitten istuttiin odottamaan. Vieressä oli sellainen PAAALJOON mua isompi koira. Vaari sano mulle jälkeenpäin, että se oli terrieri. Semmonen sakemanni. Sakemannin isäntä kertoi Vaarille, että ollaan saatu jo yksi tappo aikaan, vaikka elokuussa tuli vasta vuosi täyteen. Vaari kysyi mikä oli saalis. Kuulemma joku supi. Vaari sano mulle kotona, että tais olla se sakemanni joku kaupunkilaispiski. Kun ei ollu enenpää saalista tohon ikään. Kalmarin Vanha Risto, se mukava mettämies joka haisee kaikkein parhaimmalle, kerto Vaarille, että heidän porukassa on semmonen karkeakarvainen mäykky, joka on ottanut neljä supia ja kolme kettua. Ikää on vasta vajaa vuosi! Onneksi olen oikeata rotua. Vaikkakin haluavat minusta sohvaperunan!
Toisella puolella oli semmonen pikku rääpäle kuljetuskaukalossa. Ja se sano miauuu! Vaari kertoi kotona, että se oli joku Siiamilainen. Kyllä ne MaMut on jo näköjään tännekin asti levinneet!
Vaari sano, että onneksi se leikattiin. Eivät kuulemma pääse lisääntymään!

Sitten tuli meidän vuoro. Kaikki puhuvat jostain eläinlääkäristä. Onneksi ei menty lääkäriin! Vaari sanoi että mennäänpä katsomaan tota Ikkalan Mattia. Se oli varmaan Vaarin vanha tuttu. Vaari esitteli minut Matille Ritilän uutena yövahtina. OOH! Tullu varmaan ylennys tietämättäni. Matti oli kyllä rohkea mies. Ei yhtään pelännyt minua. Tai ei ainakaan näyttänyt sitä ulospäin!
Sitten se katseli mun hampaat, kynnet, silmät, korvat ja pisti jollain neulalla mua lapaluuhun! Kerran vinkasin, mutta unohdin koko homman samantien. Sano Vaarille jotain mun silmistäni ja antoi semmosen tippapullon mukaan. Mummu laittaa semmosta nestettä mun silmiin neljä kertaa päivässä. Ei se satu yhtään. Osaan olla jo reipas tyttö. Tai täti, ihan kuinka vaan!
Matin kaveri, semmonen tyttö siellä pöydän takana sanoi Vaarille, että rokotus saattaa tehdä Helmistä väsyneen. Vaari oli kyllä illalla sitä mieltä, että Helmille on tullut väärää ainetta. Varmaankin ilokaasua. Kuunteli jonkun asiakkaan kanssa alakerrassa vintiltä kuuluvia ääniä. Asiakas ei ollut uskonut, että se vintiltä kuuluva jyminä ja pauke lähtee kolme ja puoli kiloa painavasta, iloisesta mäyräkoirasta. Ihme tyyppi! Ei varmaan sällillä oo kotona parkettilattiaa ja kahta paria puukenkiä. JUNTTI!!! Varmaan Pylkönmäeltä. Niillä on vaan niitä pystykorvia ja ajokoiria. Niitä kauko-ohjattavia antenniselkiä!!!

Vaika Mummulla ja Vaarilla on alakerrassa kiirettä. Käyvät he minua katsomassa vähän liiankin usein! Välillä on jäänyt aarrekaapin (vaatekaapin) ovi auki ja en saa suorittaa valitsemaani tuhoamistehtävää loppuun.
Olen myös oppinut helpottamaan uloskäyntiäni. OSAAN tulla rappuset yläkertaan juosten ylös!!!! Enään ei tarvita mitään MUMMO-HIIABBIA !!!
Nyt kuului tuttu ja aaiiivaaan ihana ääni. Semmoinen valkoinen, huriseva laatikko keittiössä sanoi PLING!. Sieltä tulee aina jotain herkkua. HUOMISIIN RAKKAAT YSTÄVÄT !!!! Varokaahan ylimääräistä paukuttelua !!!!

PS. Ihmisveljelleni Roopelle karvaisen sylin täydeltä TERKKUJA !!!!!
On reppana kaivannut minun blogiani, kun ei tiennyt olemassa olevista onkelmista mitään! Lämpöiset hauvapusut myös Mummun ja Vaarin miniälle Marjaanalle!!!

PALKINTOJEN JAKOON

MUMMU HUUSI SYÖMÄÄN. TÄYTYYPÄ KIIREHTIÄ!

RAVIRATANI

HUOMAA HURTTA-TAKIN HYVÄT HEIJASTIMET!

RAVIRATANI

LÄHDÖSTÄ ALKAEN JOHTOPAIKALLA!

POMPPULINNAN PALLOMERI

MINÄ JA FIFI PALLOJEN KIMPUSSA

JOULUKIIREITÄ

Heippa vaan Mette-mamma ja siskot+veljet. Ja ihan kaikki FANIT tottakai.
Pikkasen pukkaa kiireitä. Kai se kuuluu siihen jouluun, josta Mummu ja Vaari puhuvat.
Mulla alkaa kiireet aamulla ennen Vaaria. 2-3:n välillä ensin vikisen vienolla äänelläni Vaarin sängyn vieressä. Ei herää, tai ei ole heräävinään! Sitten rupean laulamaan vähän kovemmalla äänellä. Se toimii! Jostain ylhäältä ja pimeästä tulee käsi, joka nostaa minut Mummun ja Vaarin väliin. Hetki hillitöntä pussailua ja sen jälkeen muka nukutaan. Silloin tulee mieleeni tarkastaa Vaarin korva. Nuolen sen sisältä ja päältä puhtaaksi. Varmaan tykkää siitä, koska salamannopeasti kääntää päänsä poispäin. No hyvä! Tulipa toinen korva esille. Ei muuta kuin sama homma. Sitten me aletaan jutteleen. Tai oikeastaan Vaari juttelee ja minä kuuntelen! Taas muka nukutaan. Vaari molemmat korvat piilossa. Onneksi päälaki näkyy. Siihen on hyvä harjoitella kirpustamista. Puoli päätä ehdin kirpustamaan, kun häviää koko Vaari peiton alle. Kiva juttu! Sitten me päästään leikkimään piilosta. Tosi vähän aikaa tosin. Taas tulee käsi pimeästä ja nostaa minut Mummun viereen. Ihanan rauhalliseen ja lämpöiseen paikkaan. Saan olla aivan rauhassa. Ei tarvitse koko ajan "viihdyttää" ja touhuta.
Eilen Mummu tilasi minulle ensimmäisen rokotuksen uuden vuoden aatonaatoksi. Sitä ennen pitää syödä AXILUR-kuuri. Antoivat eilen ensimmäisen kerran. Tai oikeastaan kaksi kertaa. Minä Vaarin syliin. Aukaisee suutani ja Mummu koittaa panna sinne jotain. En tiedä mitä! Vaikuttaa epänormaalilta tavalta syödä. Aloitin hillittömän rimpuilun, jonka voitin 2-0. Mummu murskaa lääkkeen ja tarjoaa sitä minulle kämmeneltään. Hyvin meni alas. Kun osasivat fiksusti tarjota!!!

Tänään kävi semmonen vähän arvovaltasempi ja aivan iiihaaaanalle tuoksuva delegaatio syömässä. Kolkanlahden Erämiesten hirviporukka. Koittavat varmaan pestata mua hommiin! Toivat jo vähän ennakkomaksuakin. Kassillisen hirven ydinluita!!! Mummuhan niitä mulle keitteli. Ja kyllä maistuu!!!!! VUH VUH VUH ja NAMSKIS !!!!!!
Ei luvattu vielä mitään, kun tää sohvaperunana olokin on aivan ihanaa. Mutta kyllä niillä pojilla ja tytöillä olis kyllä aika hyvät palkat tarjolla !!!

Villapaita ei oikein tahdo toimia tuolla lumihangessa. Mummu osti minulle uuden takin. Oikein laatumerkki, HURTTA ! Tosi hyvä takki.
Siitä pomppulinnasta lupasin kuvia. Ne tulee tossa jatkona muiden uusien juttujeni kanssa. Siellä pomppulinnassa on nykyään myös pallomeri ! Ja arvatkaa mitä. Ulkona mulla on ikioma ravirata ! Ihan totta. Kattokaa vaikka kuvia.

Sori vaan sukulaiset ja ystävät. Joulukortit jäivät tänä vuonna lähettämättä! Olette kaikki kuitenkin mielessäni ja muistoissani, joten HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA JA YDINLUURIKASTA UUTTA VUOTTA !

Toivottaa Teidän HELMI ja MUMMU ja VAARI

KARHUNELÄMÄÄ

Moikka vaan Mette-mamma ja Väinö-veikka. Kyllä täällä vielä ollaan. Ei oo laumanjohtaja vielä tehnyt taljaa takan eteen. Vaikka välillä meinaakin. Sillä on vähän musta huumorintaju.
Vietetty tässä muutama päivä karhunelämää. Paitti ei oo nukuttu. Jatkuvasti. Silleen vaan sopivasti. Jos ulkona on pakkasta -26, niin kuka sinne voi mennä. En minä ainakaan. Täytyy vaan olla sisällä ja keksiä kaikkea "kivaa"!
Vaarikin sanoi menevänsä oikosulkuun (mikähän sekin on) kun minussa on kuulemma virtaa kahden Olkiluodon verran. Mää sanoin kyllä sille, että vaihtais isommat proput, tai vahvemmat sukat!
On niillä kyllä Mummun kanssa ollut vähän kiireitäkin. Tänään laittoivat asiakkaille jouluaterian. En tiedä mikä se on. Mutta kolme päivää kun paistetaan kinkkua alakerrassa, niin täällä vintillä on kyllä taivaallinen tuoksu!!! Ei puutu kuin tanssitytöt. Ei kun pojat. Määhän oonkin tyttö itte!
Sori, tuli oltua puoli tuntia telkkaria katsomassa. Erätulilla. Kiva ohjelma. Siellä oli taas kaks tyhmää koiraa. Ajokoira ja joku "piikle". Jänismettällä muka. Aika apinoita. Kumpikaan ei osannut haukkua KUNNOLLA. Kun minä haukun, niin laumanjohtajakin sanoi, että onneksi vessan ovi on mäntyä. Eikä lasia. Muuten niitä sirpaleita saisi siivota jatkuvasti.
Tänään oltiin Vaarin kanssa useampaan otteeseen ulkona. Vain -10 celsiusta. Olipa kesäinen keli.
Haistelin Olli Oravan jalanjälkiä lintulaudan alla. Tein sille kepposen! Kakkasin pieniä pipanoita niiden maapähkinöiden joukoon. HÄH HÄÄ !!!! Saa huomenna maistella sitä itteensä!!!! Kaikkea ilkikurista tässä on aikaa miettiä. Näin pakkaskeleillä.
En halua leuhkia, mutta mulla onkin oma huone ja oma POMPPULINNA!!!! Keittiön vieressä olevassa alkoovissa on sellainen ilmalla täytettävä kahden hengen varavuode! Arvatkaa onko hieno? Puolityhjillään olevana pääseen hyppäämään sinne ihan itse! Vähä vauhdikas paikka!!!! Pistän joku päivä siitä fotoo mukaan. Nyt täytyy mennä. vaari sulkeutui juuri sinne mäntyoven taakse! Siitä saa HYVÄN SAALIIN!!!!

HUH HUH ja VUH!! Ulkona -22,9

Tänään olikin sitten sisälläolopäivä. Vaarin kanssa käytiin aamupäivällä pari kertaa koittamassa takapihalla käyntiä. Ei tullut mitään. KYLMÄÄ !!!! Varpaat jäätyy! Vatta jäätyy! Kuono jäätyy! Koko pikkumäykky JÄÄTYY!!! Ihmettelin, kuinka linnut tarkenee istua kylmän rännin päällä. Vaari kertoi, että niillä kiertää jaloissa kylmää verta. Sen takia niitä ei palele. Minusta kyllä tuntui, että oma verenikin oli kylmää. Siitä huolimatta kalisin, kuin horkkatautinen. Mikähän se horkkatautikin on? Mulla on varmaan se!
Kaukaiset sukujuureni ovat jossain Etelä-Euroopassa. Mitä MINÄ sitten teen täällä Pohjoisessa Keski-Suomessa, Saarijärven Kolkanlahdessa. Täällä ei ole edes palmuja ja taatelipuita. Pinjoista puhumattakaan. Vain huurteisia koivuja, mäntyjä ja kuusia.

Illalla on ollut virtaa kuin ihmispennussa, joka on joutunut olemaan sisällä koko päivän. Laumanjohtajakin sanoi Mummulle, että tämmöstä sotkua meillä ei ole ollut kuin silloin, kun Mummulla oli kuusi pientä lasta perhepäivähoidossa. JEEEEEEEEEEEEE !!!! Vastaan kuutta ihmislasta! MAHTAVAA! Paitsi laumanjohtajan mielestä.

Laumanjohtaja on alkanut murisemaan minulle. Aina kun puren sitä se alkaa murisemaan. Alkuun se pelotti tosi paljon. Ensimmäiset kaksi kertaa. Nyt se jo naurattaa. Minulla se nauru tulee kovana haukkumisena! Ei kai minusta vaan ole tulossa metsäkoiraa. Kyllä vähän pelottaa. Ainakin Mummua. Nyt täytyy mennä. Mummu tuli alakerrasta täytekakun teosta. Saatan saada vielä iltaruokaakin! JEEE!

Väinö-veli ja kaikki muutkin sisarukset. Pitäkää itsenne PIKKUMÄYKKYINÄ. Pitäkää päänne ja olkaa omapäisiä, peräänantamattomia MÄYRÄKOIRIA !!!

RAKKAIN PARRANPÄRISTELYTERVEISIN TEIDÄN HELMI-SISKONNE.

PS. Terveisiä myös sinne Mörköperän porukalle!!!!!

SUNNUNTAIAAMUNA.

KYLLÄ VAARILLA ON IHANA TYYNY! KEITTÄIS VAAN SITÄ KAHVIANSA PITKÄÄN!!!!

JA VIELÄ. VAUVA JA HAUVA !

Sama pari !

Mummun ja Vaarin vauva ja hauva! Vili ja helmi

VAPAAPÄIVÄN JORINOITA

Velipoika Väinö, sieltä Heinolasta, se vaan muistaa välillä kirjoitella siskoplikalle tänne Keski-Suomeen. Kivaa VUH VUH VUH !!! Eilen tehtiin Mummun ja Vaarin kanssa oikea rengasmatka. Lähdettiin aamulla yhdeksältä reissuun. Poikettiin Jyväskylässä tukussa. En tiedä asiasta mitään. Nukuin kaukalossani. Ajettiin Keuruulle, jossa poikettiin pikaisella pissillä. Taas matkaan. Ja nukkumaan. Virtain ja Kurun kautta Karhelle. Vaari soitti Poikeluksen kohdalta Reettalle, että ollaan tulossa. Väittivät olevansa helsingissä koiranäyttelyssä. Ettei vaan olisi Mörköperän porukka pelännyt minun palauttamistani ja piiloutuneet yläkertaan! Ihan kuin olisi yläkerran verhot heilahtaneet, kun postilaatikolta vilkaisin syntymäkotiani. Ei vaan. Eihän Mummu ja Vaari minua mihinkään enään palauttaisi! Maailman hienointa mäyrisplikkaa! Karhelta Viljakkalan kautta Kyröskoskelle. Suoritettiin ensimmäinen hurmaus Pirkanmaalla. Fanijoukko sen kun kasvaa ja alue laajenee!!!! Mummun ja vaarin kummitytön Tarun ja pikkuveljen Joonaksen luona poikettiin toivottamassa hyvät joulut ja nautittiin maittavat torttukahvit. Kyllä oli Tarun ja Joonaksen koti, kuin pikkumäykyn taivas. Sähköjohtoja ja muuta tavaraa kaikki lattiat täynnä. Pikaisen kahvittelun jälkeen matka jatkui Ylöjärvelle. Siellä on koko minun "ihmissukuni". Mummun ja Vaarin lapset ja lastenlapset. Ei muuta kuin hurmaamaan!!! Sehän multa käy. Kaikki olivat kokoontuneet Sannalle. Siellä minä ensimmäisenä söin päiväruokani. Aivan kamala nälkä. Sitten touhuamaan. Paras kaveri koko porukassa tuntui olevan Vaarin ja Mummun toinen vauva Vili. 1,5 vuotias pikkumies, josta tykkäsin mahdottomasti. Oltiinhan me melkein saman ikäisiä! Vili on tottunut eläimiin ja niinpä meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Vili on vielä niin pieni, ettei sitä voi edes näykkäillä. Nuolin vain! Fun clubini jäsenmäärä kasvoi taas monella hengellä! Laitanpa tästä "perhetapaamisesta" muutaman valokuvan jutun jatkoksi. Yhdeksän aikaan illalla oltiin kotona Saarijärven Kolkanlahdessa. Mikäpä oli ollessa, kun nukuin koko matkan Ylöjärveltä kotiin saakka. Sunnuntai onkin mennyt leikkiessä ja huilaillessa, koska huomenna alkaa taas työntäyteinen viikko alakerran kuppilassa. Ai niin. Nyt tarvitaan talvikamppeita. Ulkona -15c! PS. Tietääköhän Reetta, ollaanko me Väinö-veljen kanssa samaan aikaan syntyneitä? Kun me ollaan ihan samannäköisiä, niinkuin kaksoset. Mehän voitaaskin Väinön kanssa olla vaikka KAUNOTAR ja KULKURI !!! JEEEEEEE!!!!

RÄTTISULKEISET

RÄTTISULKEISET

RÄTTISULKEISET

RÄTTISULKEISET

RÄTTISULKEISET

RÄTTIVÄSYNYT

Nyt sitten tiedän, mitä tarkoittaa rättiväsynyt. Olipa meinaan rankka viikko niitten pohjanmaan jullien kanssa. Toinen asia minkä tänään opin on rättisulkeiset. Olin meinaan Mummun kanssa laittamassa pyykkejä narulle. Pistänpä tästä muutaman foton mukaan. Tosi nastaa hommaa ! Huomenna onkin lauantai ja pidetään ensimmäisen kerran "pupi" kiinni. Saatetaan järjestää Mette-mammalle ja Reettalle pikku ylläri! Hys vielä ja HAU !

MINÄ ITTE ja rakkaimmat leluni !

HAU HAU ja VUH

Moikkelis vaan kaikki sukulaiset ja kylänmiehet! Jäi eilen nämä blogihommatkin, kun oli semmonen iltaedustustilaisuus. Seitsemän pohjalaasta komennusmiestä asuu meillä tämän viikon ja eilen tehtiin enemmän tota tuttavuutta. En meinannut malttaa tulla omalle puolelle ollenkaan. Mummu ja Vaari kävi monta kertaa hakemassa, mutta en halunnut lähteä! On noilla pohjalaasilla kovat jutut. Uskookohan ne ittekkään niitä kaikkia puheitansa.
Olipa kerrassaan upeeta saada velipojalta terveisiä ihan näin Koiramäen netin kautta. Väinö-poika se asustaa kuulemma Heinolassa. Tuntuu olevan sielläkin toi rakkaus molemmin puolista isäntäväen kanssa. Eihän Reetta meitä tietenkään mihinkään huonoon paikkaan antaisikaan. Maailman ainoaa PARFYYMIPENTUETTA! Velipoika-Väinöstä ja siskoplikka Hilmasta ollaankin jo kuultu. Missähän mahtavat muut mennä. Taidetaan olla levällään ympäri Suomea, niin kuin Jokisen eväät. Oltiin tänään laumanjohtajan kanssa päiväkävelyllä. Taluttimessa ja pannassa. Koko reissu pilalla! Meni ihan vaan kävelyksi. Oli ryökäle laittanut "turvakengät karkeakarvaisen mäyräkoirapennun varalta" jalkaansa. Neljävitoset Nokialaiset. Ei pysty pikkuhammas. Kyllä ne laumanjohtajan sisäsandaalit on vaan paljon mukavammat lenkkikengät! Terveisten myötä laitan tähän kuvan, jossa olen MINÄ ITSE ja rakkaimat leluni. Parranpäristelyihin !!!!

EDUSTAMISTA

Tänään karkeakarvainen mäyräkoiranarttu Reettan Love Of Pink eli MINÄ HELMI haettiin kaksi kertaa alakerran kahvilaan. Kaksi eri pariskuntaa oli kuullut, että Lounas-Kahvila Ritilällä on herttainen mäyrisvauva. Vauvako muka? Ei vaan hieno nuori neiti! Vaari haki minut yläkerrasta. Paiskattin vieraiden kanssa tassua, rapsuteltiin ja pussailtiin. Lupasivat tulla toistekin ja tuoda tuttaviaan mukana. Hei haloo! Ne oli aivan vieraita ihmisiä. Eivät koskaan aikaisemmin kuulemma meillä käyneitä. Eräs vakiasiakas, yrittäjä itsekin, totesi Vaarille tätä touhua seurattuaan. "Kyllä toi Helmi vaan on ihme magneetti." Mikähän semmonen magneettikin on! VUH VUH ! Majoituspuolella on kuusi komennusmiestä. Tulivat eilen. En ehtinyt tutustua. Lähdenpä tästä paiskaamaan poikien kanssa tassua ja muriseen, eikun turiseen mukavia.

UUSI VIIKKO, KEKSISKÖHÄN UUSIA KUJEITA

Itsenäisyyspäivä meni lähinnä huilatessa. Pieni lenkki tehtiin tuohon läheiseen puolen hehtaarin metsään. Kävelin itse taluttimessa melkein koko matkan. Suurimpien puolukkamättäiden yli vaari auttoi. Olivat Mummun kanssa minusta ylpeitä. Totuin nopeasti taluttimeen ja kaulapantaan. Osasin seurata jälkiäkin. Kun Mummu käveli edellä ja koitin napata sen kengästä kiinni. Kaiken kaikkiaan Vaari oli ylpeä minun touhuistani ja sanoikin Mummulle, että näin itsenäisyyspäivän kunniaksi Helmi voitaisiin ylentää vaikkapa korpraaliksi. VAU ja VUH VUH ! Ainahan ne ylennykset kelpaavat. Lähes alokkaasta suoraan korpiksi. JEE ja VUH VUH ! Oli kyllä vähän lyhyt sotilasura. Yöllä 3.40 ylipäällikkö laumanjohtaja ilmoitti korpraali Helmille, että nyt lähtee jämät ja seuraavaksi lähtee alokas Helmi saunaan nukkumaan. Ihmeellisiä nuo ihmiset joskus. Mummu kävi vessassa kahden aikaan. Tottakai minun valppaana korpraalikoirana täytyi seurata, mitä talossa tapahtuu. Mummu halusi hemmotella minua ja nosti minut ihmisten korkeaan sänkyyn nukkumaan. Mutta minkäs voit. Sen verran olin jo herännyt, että virtaa oli enemmän, kuin kuudellatoista Duracell-pupulla yhteensä. Vaari vain nukkui. Puraisin korvasta. Ei nukkunut enään. Otti kainaloonsa ja piti siinä. Purin nenästä. Ei pitänyt enään kainalossa. Työnsi minut mummun viereen. Odotin hetken mummun tyynyllä. Tarkalla loikalla suoraan laumanjohtajan naamalle. Vimeinen niitti oli, kun näykkäsin laumanjohtajaa aataminomenasta. Silloin noustiin. Ensin laumanjohtaja ja sitten minä. Olihan hätänen nousu ! Olihan kellokin jo kahtakymmentä vaille neljä ja laumanjohtajalla olisi muutenkin ollut herätys. Koitin siinä vielä hieroa sovintoa näykkimällä laumanjohtajaa varpaista. Ei tullut sovintoa. Niinpä menin omalle petilleni. Ja nukahdin heti. Kylläpä uni maittoikin makeasti! Taidan sittenkin ruveta sisäsiistiksi sivariksi! Ei vaan. Pelkästään sisäsiistiksi. Laumanjohtaja se nuokkuu tuolla sohvalla, vaikkei kello ole vielä seitsemääkään. Taidanpa käydä vilkaisemassa sitä ! JEE ja MOI MOI !

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ !

Lauantakipäivä

VUH VUH ja vielä kerran VUH ! METTE-mamma oli lähettänyt minulle viestin. Vaari luki sen minulle. Mikäli oikein ymmärsin, niin mamma kaipaa minua suunnattomasti ja pitää minua ehdottomasti fiksuinpana pikkumäykkynä kautta aikojen !
TÄNÄÄN SE TAPAHTUI ! Päivä joka on kaikkien pikkumäyristen muistissa hamaan maailmanloppuun asti. Aiheuttaa painajaisia. Vie ruokahalut. Tuo itsetuhoisia ajatuksia. Ensi kohtaaminen PÖLYNIMURIN kanssa. Mummun syytä kaikki ! Toi sen jostain komerosta keskelle valtakuntaani. Sohvan takaa ja alta koetin tuijottaa sen hemgiltä. Pysyi paikallaan. Muutamia valehyökkäyksiä sitä kohti. Pysyi edelleen paikallaan. Lähestyin ryömimällä. Uskalsin haistaa sen tosi pitkää kuonoa. Aika neutraali tuoksu. Unohdin aika pian koko otuksen. Sitten tuli sydänpysäys. Mummu painoi imuria selästä ja se alkoi hirveän elämöinnin. Pakoon ! Mummu oli tosi rohkea. Piti sitä aloillaan, ottaen kiinni sen jättipitkästä kuonosta. Siitä huolimatta se rimpuili ja liikkui sinne sun tänne. Oli pakko paeta. Turvapaikka löytyi Vaarin luota kahvilan nahkasohvalta. Siellä lueskeltiin lehtiä ja paiskattiin tassua muutaman vakihemmon kanssa. Vetäsin siinä samalla aamupäiväpäikkäritkin. Unen läpi tajusin, että kummisetä- ja tätikin kävivät minua katsomassa. Mummu haki minut ylös syömään. Kauhukokemuksista huolimatta söin herkkuni pois. Koko lautanen tyhjäksi. Sitten ulos pissalle ja kakalle. Nyt oli neidissä virtaa. Onneksi oli. Mummu oli keksinyt uuden, tosi vauhdikkaan leikin. Sen nimi on LATTIANPESU. Siihen kuuluu Mummu, vesiämpäri, pesurätti ja tarmoa täynnä oleva pikkumäykky. Kaikilla muilla on hauskaa, muttei Mummolla. Taas alakertaan. Ja päikkäreille. Kahvila suljettiinkin tänään jo kello 13.00. Unen läpi tajusin, että minut laitettiin kuljetusboksiin ja lähdettiin autolla kylille. Uni maittoi koko reissun ajan. Kotona vasta heräsin, kun vaari avasi kuljetusboksin luukun. Siinäpä oli matolla edessäni uusia leluja. Pallo ja muutamia vinkuleluja. Oli myös possu, joka hauskasti röhkii kun sitä puree. Huomenna onkin kahvila kiinni ja koko päivä vapaata. Mummu ja Vaari lupasivat viedä minut huomenna metsään. Se on kuulemma ainakin yhtä suuri metsä, kuin NALLE PUHIN puolen hehtaarin metsä. Onneksi on jo karhut talviunilla. Raportoin huomenna lisää. Tassunpaiskauksia kaikille ikään ja rotuun katsomatta. Paitsi pystykorville. Ne on turhanpäiväsiä räksyttäjiä !

SORI. TAIS PÄÄSTÄ KARKUUN!

USKO NYT. TÄSTÄ SE MENI!

JÄLJESTYSVILLAPAITA PÄÄLLÄ

NO NIIN, LÄHTIHÄN SE YÖK ONNEKSI IRTI!

SAMA HUPULLINEN (YÖK) MALLI

TOPPATAKKI, IRROTETTAVA HUPPU (YÖK) KARVAKAULUS

1. VIIKKO TÄYNNÄ !

Ensin täytyy tarkentaa aikaisemmin antamiani tietoja. Niitä sähköjohtoja ei ollutkaan kukaan varastanut. Arvatkaa missä ne oli. Kirjahyllyn takana! Arvatkaa minne jäin tänään jumiin? Kirjahyllyn taakse! Arvatkaa saiko Mummu minut sieltä irti. Ei saanut! Arvatkaa saiko Vaari minut sieltä irti. Onneksi sai, mutta kyllä sen tuli kuumakin. Arvatkaapa onko ne kirjahyllyn päätyraot tukittu. NO KYLLÄ ON !!! Se siitä luolaharjoittelusta. Haluavat varmaankin minusta kauniin, aktiivisen, iloisen, söpön, ja seurallisen sohvaperunan. Toisaalta se voi kyllä sopiakin minulle. Ei kuulosta ollenkaan hassummalta. Vielä kun saataisiin tuo sisävaatepuoli kondikseen, niin kyllä sitä kelpaisi kahvilan sohvalla poseerata turisteille ja vakiporukallekin. Tänään paikallinen muotitoimittaja otti minusta kuvia ulkoiluvaatteissani. Katsoa saa, muttei nauraa!!!! VUH VUH VUH !!!!!

SYNTTÄRIPÄIVÄ !

Tänään se on sitten meillä Reettan Kennelin (http://www.freewebs.com/reettankennel/) Parfyymipentueella synttäripäivä. 8 viikkoa täysipainoista koiranelämää! VUH VUH Hilma-siskollle Tampereelle kiitokset terveisistä. Mukava kuulla sukulaisistakin välillä. Sä oot Hilma onnellisesssa asemassa. Oot päässy isoon kaupunkiin. Mä oon täällä maalla. Saarijärvellä. Siellä Tampereella on varmaan paljon koirien vaatekauppoja. Täällä ei ole kuin yksi. AESA BRA. Vaari kylläkin lausuu sen ultra pra. Mutta sehän onkin vähän juntti! Kulkeekin risoissa sukissa, jotka kuulemma on alkaneet reikiintymään viimeisen viikon aikana. Kummallinen joukkoreikiintyminen. Ai niin. Niistä vaatekaupoistahan meidän piti puhua. Mummu lupasi ostaa minulle synttärilahjaksi talvivaatteet. Upeaa! Ajattelin. Olisi tosi mahtavaa kulkea kissankarvalakissa ja täyspitkässä jäniksennahkaturkissa. Haaveilin. Mutta mitä vielä. Nyt mulla on villapaita ja toppatakki. Karvareunaisella hupulla! On ne kyllä tosi lämpimät ja nätit! Mutta kyllä isossa kaupungissa olisi varmaan niitä kissankarvalakkeja! Mummukin haaveili joskus, että olisi ihanaa päästä Pariisiin shoppailemaan. Vaari osti sille Tallinnan-risteilyn ja sano, että kävisi siellä ensin harjottelemassa sitä soppailua! Faneja meillä riittää kahvilassa iltakuuteen, eli sulkemisaikaan asti. Vaari tänään suunnittelikin aukioloajan pidentämistä, että kaikki varmasti ehtisivät! Ei vaan. Nyt täytyy kuulemma mennä harjoittelemaan jollakin kat valkilla kävelyä, jotta saadaan Teille huomiseksi pari muotikuvaa. SOON MORO !

TULE APUUN ANJA!

NÄYTTÄÄ VÄHÄN EPÄILYTTÄVÄLTÄ!

MISSÄS SAUNAJUOMAT VIIPYY?

IIK! PALJASTA PINTAA!

KOHTA SYÖDÄÄN JÄNISPAISTIA, JOLLET HETI LOPETA!

EI PELOTA EDES PIMEÄ VIIDAKKO

SYÖKÄÄ KANAA! SYÖKÄÄ KANAA!

PIKKULAUANTAIN PULINOITA

Rankka päivä takana. Kaksi viimeistä tuntia kahvilassa pelkkää edustamista. Kylläpä poikkesi väkeä mua morjestamassa. Vaari sanoikin, että tänään et sitten majoitu siihen tietsikan eteen. Rupeehan järjestelemään niitä valokuviasi. Ei voi kuulemma pitää sataa kuvaa kameran muistilla. Vähän olin pettynyt. Vasta sata kuvaa. Mähän oon ollu täällä jo viis päivää! Eilen illalla tuli sitten koettua uusi juttu. Suihku. Mummun mielestä rupesin tuoksumaan liikaa takapihalle. Omasta mielestäni aloin vasta pikkuhiljaa tuoksumaan pikkumäykylle! No makunsa kullakin! Niin ja hampaat. Nekin pestiin. Semmosella ALOE VERA -tahnalla, jossa ei kuulemma ole fluoria. Mitähän sekin on? Ei siinä tarvis olla sitä muovitikkuakaan, jossa on jotain piikkejä pystyssä. YÄK!!! No laitellaas vähä niitä kuvia. Näkee muutkin sisarukset ja sukulaiset, mitä Helmi-plikalle kuuluu.

HUOMENTA! Kukas on seuraavana tassunpaiskausvuorossa?

FUN CLUB

17.30 paikallinen fun club piipahti kylässä. Aivan ihanaa olla mäyräkoiravauva!!! 18.00 firma kiinni ja yläkertaan lepäämään. Tuli asukkaitakin majoitustiloihin. Täytyy koittaa olla fiksusti! Loppuillasta ei kerrota mitään. Ainakaan tänään. Käydään kuulemma suihkussa!!!! Mikähän se on???? Heitellään huomenna bittejä avaruuteen, jos päikkäreiltä ehditään. VUH VUH !

VAARIN TUPAKKATAKKI. SAIN SELÄTETTYÄ SEN!

Kellokallepäivä

MUR MUR! Muistattehan, kummisetä ja kummitäti kävivät minua eilen illalla katsomassa. Kyllä oli aamulla pää kipeänä. Minulla. Ei Vaarilla! Täyty vähän näyttää ja spurttailla takapihalla. Kaks kertaa löin pääni Audin pakoputkeen ja kerran takapihalla seisovan soppatykin akseliin! Kyllä kuulemma vaarilla ja kummisedälläkin on joskus ollut pää kipeänä. Kuulemma jostain sopasta. Ihan niinkun olis tykillä ammuttu!
4.00 havahduin jonkun liikkumiseen. Laumanjohtaja ei ollut sängyssä. Sipsuttelin olohuoneeseen Keski-Suomalaisen päälle ja siinä lorotellessani totesin, että laumanjohtajan tupakkatakki ei ollut paikallaan sohvan päädyssa roikkumassa. Oli varmaan parvekkeella. Huomasin toisenkin asian. Vielä mielenkiintoisemman. Liukupeiliovi eteisen vaatenaulakon edessä oli auki. Ja mitä siellä olikaan. Kenkiä lähes yhtä paljon, kuin Filippiinien edesmenneen presidentin puolisolla. Ainakin näin pikkumäykyn mielestä! JEE JEE JEE ja VUH VUH ! Sinne ja heti! Aarre löytyi. Olin sen paikallistanut aikaisemmilla pikavisiiteilläni ko. paikkaan. Laumanjohtaja oli lopettanut ne visiitit lyhyeen. Nyt se oli hampaissani. Rupesin tekemään siitä selvää pikku hampaillani. Valkoinen. Nahkaa. Naisten avokas. Maku taivaallinen. Täähän oli niinkuin olisi viiniä arvostellut. Parvekkeen ovi kävi. Laumanjohtaja seisoi vieressä. Kaappasi syliinsä ja vei Mummun peiton alle nukkumaan. Mikäs siellä oli maatessa. Sanoisin vieruskaverista seuraavaa. Lämmin. Pehmeä. Täyteläinen. Hyvä siinä oli ottaa aamuyöpäikkärit! Mummo nousi 5.00. Minä tyttö vielä vetkuttelin vähän aikaa. 6.00 Mummo oli kattanut aamupalan. Nappuloita ja kananmunan puolikas.
Sen jälkeen ulos pissalle ja kakalle. Takaisin sisälle valkoisen avokkaan kimppuun. Vaari kävi ylhäällä ja sanoi Mummulle. "Tosi fiksu pikkumäykky meillä. Kaikkien kenkien joukosta valitsi Merjan (Mummun sisko) tänne unohtaman kengän." Sori Merja! Kyllä vähän hävetti saada tänään sulta postipaketti. Kiitos! Se koirien suklaajoulukalenteri on aivan mahtava!!!! Avattujen luukkujen mukaan meillä on jouluaatto lauantaina! 6.15 Aamupäikkäreille omaan petiin. Näitteks kuvan. Vielä kun saisi pitsiröyhelöitä siihen ympärille. Vaaleanpunaisia tietenkin. Kiitos! 7.00 heräsin. Ulos pissalle. 7.20 omalle pedille aamupäikkäreiden vaihe 2. 8.45 Vaari tuli hakemaan alas hommiin ja kehui, kun olin pissinyt sanomalehdelle! Edustushommia. Kivijärviläiset (ne punakeltapukuiset) kävivät. Halittiin ja pusittiin. Vielä ulos pissille ja 9.35 yläkertaan aamupäiväpäikkäreille! 10.50 heräsin. Tarkastuskierros kahvilassa. Forssan Betonin poikien kanssa paiskattiin tassua. 11.20 ruoka ja pientä lepäilyä. 11.50 kahvilan sohvalle hommiin. Nukahdin keskipäiväpäikkäreille kuitenkin 12.00. 14.05 heräsin. Syömään ja leikkimään. 14.40 nahkasohvalle kahvilaan iltapäiväpäikkäreille. Herättyäni ulos pissalle ja kakalle.
Nyt selvisi pikkumäykyllekin se, mikä on kellokalle. Sehän on laumanjohtaja kynä ja vihko kädessä. Seuraa perässä, kuin ajokoiranpentu. Miten niin ajokoiran? Miksei mäykynpentu. Mäykynpentu ei seuraa. Ellei tahdo. Se on tottunut kulkemaan omia polkujaan! Tähän välii vois panna kuvan siitä laumanjohtajan tupakkatakista. Se ei ole mikään brittiherrojen pikkutakki, vaan ihanalle haiseva pesemätön fleecepusakka.

KOTIPESÄNI

Maanantaiaamu.Uusi viikko ja uudet kujeet. Havahduin siihen, kun Vaari oli lähdössä alakertaan hommiin 4.20. Ei halunnut touhuilla kanssani, ihme, vaan nosti Mummun viereen Mummun peiton alle. No eihän siinä mitään. Kyllähähän pikkumäykylle uni maittaa. VUH! Vaarin mielestä meillä asuu aamu-unisia naisia! Miten niin? Pikkumäykyillä täytyy olla oikeus varhaisaamupäikkäreihin, aamupäikkäreihin, aamupäiväpäikkäreihin, varsinaisiin päikkäreihin ja iltapäiväpäikkäreihin. Onko muka liikaa pyydetty? Laumanjohtajan mielestä on. Sanoi huomenna laittavansa kellokallen (mikähän se on?) kellottamaan minun tekemiseni. Ai niin. Se kellokalle varmaan vahtii, että en nuku liian lyhyitä päikkäreitä! Mitään niistä. Vaari on aika ylpeä minusta, kun teen tarpeeni ulos. Aina kun siellä käymme. Tänään kävimmekin monta kertaa. Aamupäivä- ja päiväpäikkäreiden välissä olin kahvilassa hommissa. Nahkasohvalla rääkkäämässä leikkijänistä ja keräämässä ihailevia katseita ja rapsutuksia. Vieläkin on korvantaustat arkana! Niin paljon oli ihailijoita. Olihan lounasaika. Kolme varttia jaksoin painaa duunia, kun oli jo pakko hellittää. Otin siinä sohvalla melkein kolmen tunnin päiväpäikkärit. Hyvä etten myöhästynyt iltapäiväpäikkäreiltä! Mummu sano, että on Vaarikin joskus ottanut sohvalla kolmen tunnin päikkärit. Sillä vaan ei ollut turkkia päällä. Oli poplari ja vielä krvatti kaulassa! Pitihän siinä välissä ehtiä syömään ja ulkoilemaan. Ulkona opin uusia asioita. Kun sataa lujaa ja semmoisesta putkesta tulee vettä. Se näyttää aika houkuttelevalta, mutta jos menet liian lähelle haistelemaan sitä, kastut koko koira! Ihmiset sanoo, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, mutta meillä mäykyillä on nyt sanonta; uteliaasta luonteesta kastuu koko koira! Tänään näin Olli Oravan. Se ei heti huomannut minua, kun menin laumanjohtajan kanssa ulos. Istui vaan tyytyväisenä lintulaudan alla ja söi pienempiensä eväitä. Tiukka tuijotukseni varmaankin halvaannutti sen paikalleen, koska ei lähtenyt karkuun. Hullunrohkea, ajattelin. Pääsin jo kahdeksan metrin päähän, kun se pinkaisi koivuun karkuun! Mutta haju jäi. Kyllä sitä kelpasi nuuhkia pitkään! Vähä kun kasvan, niin varmasti nappaan sen. Lähteeköhän siitä samanlainen ääni kuin leikkijäniksestäni tai siitä kumisesta muovibroilerista, jotka ovat mielilelujani. Onhan siinä hommassa tietenkin oma riskinsä. Olli Oravalla on kaveri. Pärjäänköhän niille molemmille? Ai niin.
Onhan meitäkin kaksi M I N Ä ja laumanjohtaja!
Tänään kuulin taas paljon uusia sanoja; honkkeli, termiitti ja koohottaja. Mitähän lie tarkoittavat. Täytyy varmaan katsoa Koiramäen Wikipediasta!
Kuulin Vaarin ja Mummun puhuvan, että lähin täällä nähty karhu on ollut 300 metrin päässä. On se kuitenkin pitkä matka. Ainakin pikkumäykylle. Varmaan karhullekin. Ja onhan siinä yksi ojakin välissä. Niihin Piilolantien varressa liikkuviin susiin onkin jo 2,5 km matkaa. Ne on tosi kaukana. Toivottavasti. Nehän nähtiin jo syksyllä 2006. Nyt tuli kiire. Vaarin puhelin soi. Sieltä tulee kuulemma kummisetä ja kummitäti mua katsomaan. Se kummisetä on vähän samannäkönen Harrikkakundi, kuin minäkin. Paitsi mä en ole kundi. Mustapartanen kylläkin. Se siitä. Jatketaas parranpärinöintiä huomenissa, ellei se kellokalle pidä mua hereillä koko päivää!

HEIPPARALLAA VAAN KAIKILLE FANEILLE! VUH VUH!
Eilen jäi vähän jutut kesken. Iltapalan jälkeen keksin uuden leikin. Minun piti mennä nukkumaan ja vaari jäi tietsikalle surffailemaan. Keksin hauskan leikin. Vaarin härnääminen! Tosi mahtavaa! VUH VUH ja VUH! Hiivin pediltäni sohvan alle. Sieltä matka jatkui kirjoituspöydän alle ja suoraan kiinni suihkunraikkaaseen nilkkaan. Tämän kun tekee kolme kertaa, niin pääsee Mummun ja Vaarin sängylle. Sängystä on sikäli karvaat kokemukset, että kerran ajaessani lyhyttä häntääni takaa, ympyrää juostessani tulin liian reunalle ja putosin. Silloin pääsi ihan pieni VIU VIU! Vaari luuli laittavansa minut varmaan talteen sinne korkealle sängylle. Sitten täytyi aloittaa konsertti HAU HAU MUR MUR ja lisäksi hillitönta vinkumista VIU VIU VIU! Kääntyi katsomaan minua ja rupesi onneton nauramaan! Ulvova pikkumäykky sängynlaidalla! Korkealla! Päätin näyttää.Vauhdittomalla loikalla kohti laumanjohtajaa! Laskin lentoradan väärin. Pikkumäykyt eivät näköjään pysty hyppäämään vauhditonta loikkaa toista metriä. Onneksi Vaarikin oli valppaana ja sai napattua minut ilmasta kiinni, juuri siinä vaiheessa kun vauhti oli loppunut ja äkkilasku alkamassa ! HUH HUH sanoi Vaari. Ajattelin. Tätähän täytyy kokeilla lisää. Ei muuta kun nilkkaan kiinni! Hetkessä löysin itseni taas korkealta sängyltä. Vahingosta viisastuneena juoksin sängyn toiseen päähän. Mummun tyynyä vauhdiottoratana hyväksi käyttäen mahtavaan spurttiin ja askelmerkkien sopiessa kohdalleen oltiin taas ilmassa. Matkalla kohti nauravaa Vaaria. Suoraan maaliin. Vaarin syliin! Vaaria homma nauratti niin paljon, että teimme saman homman muutaman kerran uudestaan! Sitten me oltiinkin jo valmiit nukkumaan. Kyllä nukuttikin makeasti.

HAU HAU kaikki kaverit! Tässä sitä Vaarin sylissä istuen laitan dataa liikkeelle. Päivä alkaa olemaan pulkassa. Vapaapäivä kahvilasta, niin ei tarvinnut notkua siellä nahkasohvalla. Sen verran poikettiin alakerrassa, että ehdin kaappaamaan yhden tyhjän munakennon ja likaisen käsipyyhkeen! Vein ne koristeeksi sinne nahkasohvan eteen. Vaarin mielestä ne eivät sopi meidän paikan imagoon. MUR! Mikähän se imago on. Ulkoiltu on tänään useampaan otteeseen. Olen osannut pissata ulos jo monta kertaa. Ja kerran kakkasin. Kyllä osasivat kehua. Vaikkei ollutkaan minkään ministerin naamaa alla! Takapihalla on paljon kavereita. Ne vaan kaikki jo pelkäävät minua! Melkoisia arkajalkoja nuo tikat, oravat, närhet, harakat ja tiaiset. Ainoa rohkea on hömötiainen. Se ei lähde karkuun. Katselee minua lintulaudan katolta ja pitää sellaista ihmeellistä ääntä. Minä kyllä tiedän, että monet pienet eläimet on rohkeita. Minäkin! Uskalsin tänäänkin käydä pienen tiheän kuusen alla! Vähän alaoksat pisteli, mutta ei se pelottanut! Sitten siellä takapihalla on pitkiä heiniä. Niitten kimppuun on kiva hyökätä! Ainoa ilkeä on Poppelipuun taimi. Se ei anna periksi. Vaari sanoikin Mummulle, että minusta tulee varmaan yhtä sisukas, kun en meinannut millään irrottaa vaarin sukasta. Siitä jalassa olevasta! Tänään olen käynyt jo monta kertaa Keski-Suomalaisen päällä tarpeillani. Nyt Mummun ja Vaarin sanomalehdet kastuu. Oma syynsä, miksi veivät ne matot pois. Jaahas, nyt on kuulemma iltapalan aika. Täytyypä kiirehtiä. Hyvät yöt kaikille ja laitetaan huomennakin bitit liikkeelle, jos vaan keretään!

NÄIN MEILLÄ TEHDÄÄN KETUILLE !

TÄYTYY VAAN OLLA VALPPAANA, ETTEI KUKAAN ISTU PÄÄLLE.

KAHVILAN SOHVALLA VOI OTTAA PIKKU TORKUT, KUN HOMMAT ALKAA VÄSYTTÄMÄÄN.

TÄSSÄ SITÄ MIETIN, ETTÄ MITÄHÄN SE PINK MINUN NIMESSÄNI TARKOITTAA?

EI PALJON JÄNNITÄ, VAIKKA TOI NALLE-PUH ONKIN AIKA ISO MINUUN VERRATTUNA! AIKA TÄRKEÄ HOMMA TÄMÄ NUKKUMINEN PIKKU MÄYRIKSELLE!

SEURAAMALLA BLOGIANI PYSYT JÄLJILLÄ SIITÄ, MIHINKÄ PÄIN SUOMEA LÄHDIN KARHELTA .
MINUT TULTIIN HAKEMAAN UUTEEN KOTIIN 27.11.2009 ILLALLA.
HAKIJOINA OLI SELLAINEN KESKI-IÄN YLITTÄNYT PARISKUNTA, JOTKA KÄYTTÄVÄT NIMIÄ MUMMU JA VAARI. SOPII MINULLE! HAU!

JA SITTEN MENNÄÄN!

Uusi koti

Hau Hau ! Niin sitä ollaan oltu 1,5 vuorokautta maailmalla! Joku voisi sanoa, että niin ne vuodet vierivät ! Kaiken kaikkiaan on mennyt TOSI HYVIN! Ainakin kuulin Mummun ja Vaarin niin keskenään puhuvan. Luulevat varmaan, että en ymmärrä niiden juttuja, mutta pikkumäykkyhän ymmärtää kaiken.

Aloitetaanpa historian kirjoitus 1,5 vuorokauden takaa.

Perjantai-iltana 27.11.2009 Mummu ja Vaari tulivat hakemaan minua. Matka kohti tuntematonta alkoi. Laittoivat minut sellaiseen kuljetuskaukaloon auton takapenkille Mummun viereen. Onneksi se ei ollut ihan umpinainen vankila, koska luukku ei ollut paikallaan. Niinpä pääsinkin sadan metrin ajon jälkeen pujahtamaan sieltä Mummun syliin. Se tuntuikin mukavalta paikalta pimeässä autossa. Muutaman kilometrin ajon jälkeen pysähdyttiin ja kuulin puhuttavan jostain “ästeeykkösestä”. Mikähän sekin on? Oli siellä ainakin paljon valoja. Vaari kävi jossain ulkona. Tuli hetken päästä takaisin jonkun mahtavan hajun kera. Puhuivat jostain höyrymakkarasta. Mitähän sekin on? Ainakin tuoksui tosi hyvälle! Sitten taas tienpäälle. Aika yksitoikkoista, kun oli niin pimeää. Ei nähnyt ulos ja olo Mummun sylissä lämpimässä autossa alkoi ramasemaan. Rupesin katselemaan hauvavauvaunia! Unen läpi kuulin kun puhuivat jostain tankkaamisesta Kitusen Kievarilla. Puhelivat myös Ähtaristä ja Pylkönmäestä. En jaksanut keskittyä moisiin puheisiin, vaan jatkoin hauvavauvaunien katselua. Oli tosi rento olo maata selällään siinä kuljetuskaukalossa pehmeän patjan päällä! Kahden ja puolen tunnin ajon jälkeen hurina lakkasi. Minä vaan nukuin, kun minut kannettiin sisälle uuteen kotiin. Unen läpi huomasin jotain kirkasta. Sitten toisenkin kerran. Havahduin siihen, kun Vaari puhui jotain valokuvan ottamisesta. Vaarin sylistä katselin hetken aikaa uutta paikkaa. Tässä huoneessa oli suuri sänky, kulmasohva, minun kuljetuskaukaloni ja sen vieressä muhkean näköinen iso tyyny. Tyynyn päällä oli joitain tavaroita. Vaari sanoi Mummun ostaneen minulle leluja ja siinä ne odottivat uudella pedilläni juuri MINUA! VAIN MINUA!

Vaari päästi minut lattialle ja niin olin heti kuin kotonani. Hei, tämähän onkin minun kotini. Hauskaa oli leikkiä pehmeällä ketulla, josta pääsi kova vinkaisu, kun sitä puri kaulaan. En kyllä ymmärrä minkä takia pienen mäyräkoiratytön täytyy purra leikkikettua kaulaan! Se vaan jotenkin tuntui niin hyvältä! Leikin lomassa täytyi tutustua muihinkin tiloihin. Kiitettävästi jaksoivat Mummu ja Vaari kontata perässäni, kun suoritin tupatarkastusta. Eteisessä oli pitkä pehmeä matto, joka kuitenkin tuoksui aika steriilille. Niinpä sain sen merkattua ensimmäisenä! Ilta kului leikkiessä, syödessä ja sainpa vielä pari uutta mattoa merkattua. Puhuivat vievänsä matot huomenna pois.

Yöllä heräsin kerran ja kävin juomassa ja pissalla. Mummu laittoi minut sanomalehden päälle ja sitä nauratti, kun pissa osui suoraan jonkun ministeri Pekkarisen naamalle. Kukahan se on?

Aamulla heräiltiin ja Vaari nosti minut Mummun ja itsensä väliin sinne suureen sänkyyn. Aamupusujen jakaminen kesti tosi kauan! Sitten rupesin puremaan Vaarin isoa nenää. Vaari sanoi, että pussata saa, muttei purra! Vaari puhui jotain alakertaan töihin menosta. Oli siellä niitten vessassa hampaitaan pesemässä, kun näin sen ukkovarpaan. Pakko oli maistaa! Vettä roiskahti päälleni, kun vaari kiljaisi. Sanoi taas minulle, että pussata saa, muttei purra. HÖH! Luulin että nenää ei saa purra, mutta ukkovarvaskin on kuulemma kiellettyjen listalla. Päivän aikana siitä listata on tullut aika pitkä. Siihen kuuluu jo Vaarin tissi, Mummun sukka, maton hapsut, maton reuna, sähköjohdot (ne muuten joku varmaan varasti päivän aikana, kun niitä ei enään löydy), Vaarin sormet ja vaikka mitä muita juttuja! Vaari sanoi Mummulle, että on se hyvä kun tuo Helmi tuli meille. Ei tarvitse enään olla kaksin. Nyt kun meitä on kolme, niin Vaari varmaan tuntee olevansa ihan oikea laumanjohtaja! HAU!

Näin saatiin Vaari lähtemään töihin sinne alakerran kahvilaan ja me tytöt jäätiin vielä aikaisille aamupäikkäreille. Kahvila aukesi yhdeksältä. Unen läpi kuulin, kun vaari kävi katsomassa olenko jo herännyt. Ensimmäiset asiakkaat olivat jo kuulemma kyselleet minua! HAU! Täytyy varmaan perustaa Fun Club! Joku Kaukokin oli käynyt ajokoira ja pystykorva mukanaan kysymässä minua mukaan metsälle! MUR! Kyllä minä nyt vaan ensin harjoittelen tuolla vingahtelevalla leikkiketulla!

Kymmenen jälkeen menimme Mummun kanssa alakertaan. Mummu kiersi esittelemässä minut kaikille asiakkaille ja niin siinä paiskattiin tassua monen mukavan ihmisen kanssa. Olivat kuulemma kantaporukkaa ja katselleet minusta otettuja vauvakuvia kahvilan kassalla. Voi juku ja HAU! Olin kuuluisa ja tunnettu jo ennen tänne saapumistani! Tällainen julkkistouhu alkoikin jo ramasemaan. Vaari laittoi minut nukkumaan kahvilan peräosassa olevalle nahkasohvalle. Mummu oli tehnyt minulle pyöreän ja pehmeän makuutyynyn ja sen päällä olikin lokoisa olo nauttia aamupäiväpäikkäreistä! HAU! Kesken aamupäiväpäikkäreiden oli pakko vääntäytyä hereille. Kaukaisimmat ihailijani 70 kilometrin päästä Kivijärveltä poikkesivat kahville. Kiva täti otti minut syliinsä ja niin siinä sitten pussailtiin taas puolin ja toisin. Iloisen väriset vaatteet näillä kivijärviläisillä. Kirkasta punaista ja keltaista. sitten ne olivat vielä liikkeellä semmoisella kirkkaankeltaisella autolla, jossa oli siniset valot katolla. Tuoksuivatkin aika steriililtä! Sitten vaan jatkettiin aamupäiväpäikkäreitä. Kylläpä nukuttikin. Unen läpi tajusin, että kävimme jossain. Kotipihaan tullessa heräsin matkakaukalostani. Vaari kantoi minut sisälle ja Mummulakin oli joku iso kantamus sylissään. Sisällä selvisi, että olin saanut monta uutta lelua. Jäniksen, kanan ja erilaisia puruleluja. Paras kaikista oli kuitenkin uusi NUKKUMALUOLA ! Jokaisen pikkumäykyn toivelahja. Eikä vielä ole edes joulu! Siinä se sitten ensimmäinen iltapäivä uudessa kodissa kului leikkien, Mummun laittamaa herkkuruokaa syöden. Puremakieltolistaakin täydennettiin sohvan käsinojalla, lampun jalalla, vessan matolla ja Vaarin Reinoilla!

Illalla Vaari lähti käymään kanssani ulkona. Laittoi pikku kiemurtelujen jälkeen jonkun nauhan kaulaani. Puhui pannasta ja taluttimesta. Ei ole panta ja talutin suosikkilistani kärjessä. Suosikkilistani kärjessä ulkona ovat märät Poppelinlehdet ja märkä hiekka. Niissä oli tosi hauska kieritellä, kunnes vaari huomasi ja alkoi puhua jostain suihkuun menosta! Jos se suihkuunmeno on se pehmeä paperi, jolla Mummu minua pyyhki, niin silloin se ei ole paha juttu! HAU! Iltaseitsemän jälkeen uni alkoi painamaan silmiä ja niin minä kilttinä tyttönä aloitin toisen yöni uudessa kodissa, Mummun ja Vaarin luona. Omalla pedillä Mummun ja Vaarin sängyn vieressä. Hauvavauvaunet alkoivat.

Sunnuntaiaamuisin saa kuulemma nukkua pitkään, kun kahvila on kiinni. Vaarikin heräsi vasta 4.35! Normaalisti se nousee jo 4.00. Minäkin havahduin vaarin liikkumiseen ja siitä alkoi pitkä aamupussailu! HAU! Sen verran touhuttiin Vaarin kanssa, että saatiin Mummukin hereille. Piti meitä vähän pöhköinä. Onneksi en tiedä mikä on pöhkö. Sen tiedän kuitenkin, että ei saa purra Mummun korvaa eikä kaulaa! Tämmöinen pikkupentu oppii paljon uusia asioita joka päivä. Tai jos ei opi, niin ainakin kuulee uusia asioita joka päivä.

Aamuruoka tuli syötyä ja sitten olikin jo aika pienille varhaisaamupäikkäreille. Tunnin verran torkuin uudessa nukkumaluolassani ja sen jälkeen olikin aika leikille!

Olen syntynyt 8.10.2009 REETTAN KENNELISSÄ, Ylöjärven Karhella.

MINÄ ITSE

Tässä olen minä.
Karkeakarvainen mäyräkoira, HELMI.
OIKEA NIMENI ON Reettan Love Of Pink.