Meillä sitä paiskitaan töitä läpi juhannuksen. Onneksi aurinko paistaa ja linnut laulaa,
lauantai 26. kesäkuuta 2010
HAUSKAA JUHANNUSTA KAIKILLE !
Meillä sitä paiskitaan töitä läpi juhannuksen. Onneksi aurinko paistaa ja linnut laulaa,
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
KESÄDUUNISSA
Niinpä sitä sitten ollaan paiskittu jo pari päivää kesähommia Puuhapuisto veijarin grillillä. Hyvin on mennyt ja ainakaan vielä en ole joutunut tuuraamaan poneja talutusratsastuksessa! Hyvä niin.
Palataanpa hieman ajassa ja tapahtumissa taaksepäin, kun on sattunut monenmoista.
Eskarin jälkeisenä päivänä minusta, pienestä mäyräkoira Helmistä, alkoi muodostua aikuinen mäykkyneiti. Alkoi ensimmäinen juoksu. Ei Mummu ja Vaari sitä heti huomannut, mutta tilanne meni siihen, että aloin merkata reviiriäni. Reviiriini kuului Mummun ja Vaarin parisängystä Mummun puoleinen osa. Kahtena päivänä ja yönä merkkailin Mummun sängyn märäksi ja sitten tuli tyly ilmoitus. Joko Mummu tai Helmi muuttaa makuuhuoneesta yöksi muualle. Tasan kaksi vaihtoehtoa. Keksittiin Vaarin kanssa se kolmas vaihtoehto ja pakattiin tyynymme ja peittomme ja muutettiin yhdessä nukkumaan pitkän vintin alkoviin! Olipa meillä makoisat oltavat kaksin leveällä parisängyllä! Kaikki meni hyvin siihen asti, kun eräänä iltana en saanut heti unta ja lähdin pois sängystä. Lattialla Vaarin puolella oli sen kännykkä ja sehän minua kiinnosti kovasti. Vaari oli ovela, tai ainakin luuli olevansa, ja nappasi kännykän lattialta tyynynsä alle. Helppo homma meikäplikalle. Heti kun kuorsaus kuului, nappasin kännykän itselleni ja piti ruveta soitteleen kavereille. En osannut avata näppäinlukkoa, joten päätin avata koko kännykän. Ensin kuoret irti. Sitten näppäinmatto irti ja lopuksi kunnon puraisu kännykän näyttöön. Vaari heräsi siinä vaiheessa, kun yritin syöttää sille kuoren terävää palaa, joka minun suussani maistui tosi pahalle. Eipä tykännyt vaarikaan siitä. Muttei tykännyt koko hommasta muutenkaan! Pikku keskustelun jälkeen haki Mummun herätyskellon ja jatkettiin unia.
Sanoipa sitten aamulla Mummulle, ettei ihmettele, jos Helmi kakkaa numeroita. Mitenkä niin, Mummu kysyi. Siksipä vaan, että Helmi söi yöllä kännykkääni ja numeromattoa ei löydy mistään!
Mummulla ja Vaarilla oli tosi kiirettä Puiston luokkaretkien kanssa. Totesivat, että eivät joka päivä ehdi olemaan riittävästi kanssani ulkona, joten päättivät laittaa minut pariksi päiväksi päiväkotiin. Ihme järjestys noilla ihmisillä. Ensin ollaan eskarissa ja sitten vasta alkaa päiväkoti. Eipä siinä mitään. Ei ole valittamista päiväkodissa olosta. Muutaman kilometrin päässä sellainen mukava Eira pitää koirahoitolaa. Paikan nimi on Tassunpaikka. Ensimmäisenä aamuna, kun menimme sinne, Vaari sanoi Eiralle, että nyt täytyy vaihtaa firman nimeä, kun Helmi tulee tänne. Uusi nimi voisi olla vaikkapa Hassunpaikka!
Päivät kuluivat Tassunpaikassa tosi rattoisasti kahden muun hoitokoiran ja Eiran omien koirien kanssa touhutessa. Vaarinkin mielestä olin iltaisin IHANAN VÄSYNYT!
Viime perjantaina oli sitten koepäivä. Sain aamulla olla Mummun sängyssä tunnin! Siitä selvittiin hienosti ja niinpä palasimme Vaarin kanssa makuuhuoneen puolelle pikku evakkoretkeltämme.
Pari ekaa päivää puistossa on mennyt tosi leppoisasti. Minulle on kertynyt jo monenlaista puuhaa. Mieluisin puuha on toimiminen rantaleijonana. Siinä voi pelotella Telkkäpoikuetta ja samalla saa jokaiselta ohikulkijalta pikku rapsutuksen!
Palataanpa hieman ajassa ja tapahtumissa taaksepäin, kun on sattunut monenmoista.
Eskarin jälkeisenä päivänä minusta, pienestä mäyräkoira Helmistä, alkoi muodostua aikuinen mäykkyneiti. Alkoi ensimmäinen juoksu. Ei Mummu ja Vaari sitä heti huomannut, mutta tilanne meni siihen, että aloin merkata reviiriäni. Reviiriini kuului Mummun ja Vaarin parisängystä Mummun puoleinen osa. Kahtena päivänä ja yönä merkkailin Mummun sängyn märäksi ja sitten tuli tyly ilmoitus. Joko Mummu tai Helmi muuttaa makuuhuoneesta yöksi muualle. Tasan kaksi vaihtoehtoa. Keksittiin Vaarin kanssa se kolmas vaihtoehto ja pakattiin tyynymme ja peittomme ja muutettiin yhdessä nukkumaan pitkän vintin alkoviin! Olipa meillä makoisat oltavat kaksin leveällä parisängyllä! Kaikki meni hyvin siihen asti, kun eräänä iltana en saanut heti unta ja lähdin pois sängystä. Lattialla Vaarin puolella oli sen kännykkä ja sehän minua kiinnosti kovasti. Vaari oli ovela, tai ainakin luuli olevansa, ja nappasi kännykän lattialta tyynynsä alle. Helppo homma meikäplikalle. Heti kun kuorsaus kuului, nappasin kännykän itselleni ja piti ruveta soitteleen kavereille. En osannut avata näppäinlukkoa, joten päätin avata koko kännykän. Ensin kuoret irti. Sitten näppäinmatto irti ja lopuksi kunnon puraisu kännykän näyttöön. Vaari heräsi siinä vaiheessa, kun yritin syöttää sille kuoren terävää palaa, joka minun suussani maistui tosi pahalle. Eipä tykännyt vaarikaan siitä. Muttei tykännyt koko hommasta muutenkaan! Pikku keskustelun jälkeen haki Mummun herätyskellon ja jatkettiin unia.
Sanoipa sitten aamulla Mummulle, ettei ihmettele, jos Helmi kakkaa numeroita. Mitenkä niin, Mummu kysyi. Siksipä vaan, että Helmi söi yöllä kännykkääni ja numeromattoa ei löydy mistään!
Mummulla ja Vaarilla oli tosi kiirettä Puiston luokkaretkien kanssa. Totesivat, että eivät joka päivä ehdi olemaan riittävästi kanssani ulkona, joten päättivät laittaa minut pariksi päiväksi päiväkotiin. Ihme järjestys noilla ihmisillä. Ensin ollaan eskarissa ja sitten vasta alkaa päiväkoti. Eipä siinä mitään. Ei ole valittamista päiväkodissa olosta. Muutaman kilometrin päässä sellainen mukava Eira pitää koirahoitolaa. Paikan nimi on Tassunpaikka. Ensimmäisenä aamuna, kun menimme sinne, Vaari sanoi Eiralle, että nyt täytyy vaihtaa firman nimeä, kun Helmi tulee tänne. Uusi nimi voisi olla vaikkapa Hassunpaikka!
Päivät kuluivat Tassunpaikassa tosi rattoisasti kahden muun hoitokoiran ja Eiran omien koirien kanssa touhutessa. Vaarinkin mielestä olin iltaisin IHANAN VÄSYNYT!
Viime perjantaina oli sitten koepäivä. Sain aamulla olla Mummun sängyssä tunnin! Siitä selvittiin hienosti ja niinpä palasimme Vaarin kanssa makuuhuoneen puolelle pikku evakkoretkeltämme.
Pari ekaa päivää puistossa on mennyt tosi leppoisasti. Minulle on kertynyt jo monenlaista puuhaa. Mieluisin puuha on toimiminen rantaleijonana. Siinä voi pelotella Telkkäpoikuetta ja samalla saa jokaiselta ohikulkijalta pikku rapsutuksen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)